Adventtisohjossa

Joulukuun kuudes oli ja meni, Hyvää Itsenäisyyspäivää näin jälkikäteen kaikille tasapuolisesti. Ei Sauli taaskaan lähettänyt kutsua, joten etten nähneet meikäläistä kättelyjonossa, tanssiparketilla tai boolimaljan äärellä. Täytyi siis tyytyä kotoiseen eloon ja juhlia itsenäisyyttä pienimuotoisesti. Lippu kuitenkin saatiin nostettua.

Vaikka taivas oli kirkas, päivä oli pimeä. Taas kerran maisema on lumeton. 

Näistä kuvista voi myöhemmin muistella tämän vuoden itsenäisyyspäivän säätä. Ruohosta ja maastostakin kaikki vihreä on tipotiessään.

Flunssan jälkeinen elämä on alkanut. Mukavaa, kun taas jaksaa jotakin. Jouluhommat edistyvät, mutta pientä stressinpoikasta olen tässä itselleni kehittelemässä. Joka joulunalus saan jonkun kumman askartelupistoksen ja leipoakin pitäisi. Kodin siisteys ei ole vielä aivan kohdallaan ja jokainen tekemätön homma hyppää jo ovella silmille. Tietenkin kaksi viikkoa kestänyt sairastaminen vei intoa ja voimia, ja hommat kasaantuivat. Joulukorttipino odottaa postittamista, askarteluideat toteuttamista, uusia reseptejä pitäisi kokeilla ja pieniä joulumuistamisia hankkia. Adventtisohjo onkin meikäläisen pään sisällä. Sitä ei onneksi löydy kaduilta tänä vuonna. Pään sisäinen sohjo saa aikaan joulustressin ja kiireen, vaikka olisi niin mukava istuskella kynttilänvalossa, kuunnella joululauluja ja hörppiä glögiä. Nytkin pitäisi olla jo kastamassa valtaisaa läjää sytykeruusuja steariiniin tai kirjoittamassa osotteita joulukortteihin. Osaisinpa ottaa tämän joulunalusen rennommin. Kukaan ei käske minua askartelemaan tai leipomaan, mutta toisaalta sekin kuuluu joulun odotukseen ja onkin oikein ihanaa puuhaa.

Tervetuloa uudet lukijat: Ulla, Saara ja Tiina. Mukavaa, kun löysitte Vaahteran lehdelle. Lukijoiden joukko senkun kasvaa ja se luo tietenkin vähän paineita, mutta pitää laittaa jäitä hattuun ja muistaa, että tämä on vain harrastus, eikä harrastuksesta saa tulla stressiä. Kirjoittelen kun kerkeän ja toivottavasti saan myös otettua valokuvia pimeydestä huolimatta. 

Tällä hetkellä kaikkein eniten kaipaan lunta. Toivottavasti saisimme valkean joulun!