Kerrankin toiveeni toteutui

Tammikuun postauksessa toivoin oikeaa talvea ja toiveeni on totisesti toteutunut. Olen saanut nauttia ihanasta lumisesta pakkastalvesta. Tällaisia talvien pitää ollakin. Kunnolla lunta, eikä mitään liukkaita lumettomia, ikuisia marraskuita, kuten muutama talvi on ollut.

21.1.2018

Hiihtäminen on sujunut kaupungin laduilla sekä itsetehdyllä peltoladulla. Oikein mainiota. Tosin nyt hiihtoloman lopuksi tullut flunssa teki taukoa hiihtoharrastukseen. Onneksi sääennuste lupaa talvisten päivien jatkuvan, niin saan vielä hiihdellä flunssan parannuttua. Tulisipa vielä kestohanget, niin saisi lasketella peltojen pintaa pitkin miten mielii. Kyllä minua hellitään.

Lunta on totisesti tullut. Tänään otetuista kuvista näkyy lumen paljous. Kolaajaa voi jo ehkä lumen lykkiminen kyllästyttää, mutta itse en ole vielä kolannut tarpeeksi.

14.3.2018

 Laatikkopuutarha näyttää kadonneen kokonaan.

14.3.2018

14.3.2018

Yksi laatikko sentään paljastaa salaisen puutarhan. Lumipeite on totisesti vankka ja toivonkin, että sen alla on kasvien hyvä talvehtia. Vähän nyt harmittelen, että en syksyllä ripotellut sormustinkukan siemeniä kukkamaahan. Olisivatkohan onnistuneet.?

8.3.2018

Pakkaspäivistä yritin ottaa ilon irti. Onnistuin tekemään veden jäädytyskokeen kiehuvaa vettä heittämällä.

Iloa talveen on tuonut lumen ja pakkasen lisäksi Väinö, joka ilmestyi meille tammikuussa. Olin kyllä jo varma, että kissaa  meille ei enää tule, mutta hiiret hakeutuivat liian innokkaasti sisätiloihin ja siimahäntiä vilahteli jo makuuhuoneessakin. Väinö osoitti heti tarpeellisuutensa upottamalla hampaansa luvattomiin vieraisiin. Jo ensimmäisellä viikolla ainakin neljä hiirtä joutui pienen pentukissan suuhun. Mainio kissa!

14.1.2018

Väinö on ollut meillä jo kaksi kuukautta ja on nyt neljän kuukauden ikäinen. Raivostuttava riiviö, joka säntäilee paikasta toiseen leluhiiri suussaan ja pudottelee koriste-esineitä sekä jyrsii kaikki sisäkasvit.

14.3.2018

Väinö on peloton ja rohkea kissa. Ulkonakin se on ottanut haltuunsa liiterin alusen ja komentaa siellä asustavia myyriä. Kunhan lumet sulavat päästään Väinön kanssa yhdessä pihahommiin :) Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Katse alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kääntyä kevääseen. Tomaatinsiemenet ovat mullassa enkä tänäkään vuonna oikein osannut pysyä kohtuudessa. Kylvin kuuden eri sortin siemeniä. Toivottavasti tänä vuonna tomaatit kasvavat viime vuotta paremmin. Vielä en kuitenkaan odota kevättä. Liian monta talviprojektia on vielä kesken, mm. se hiihtäminen.

Auringon valo lisääntyy pävä päivältä ja antaa elinvoimaa. Nautitaan talven valoisista päivistä. Ihana talvi. 

12 kuvaa vuodesta 2017

Vuosi on vaihtunut ja on jälleen tullut aika tehdä pikainen katsaus menneeseen. Jokaisesta menneen vuoden kuukaudesta olen etsinyt kuvan, mutta tuo kuva ei välttämättä kerro muuta, kuin sen hetken tilanteen. Seuraavana päivänä kuvauskohde on näyttänyt jo aivan erilaiselta.

22.1.2017

Tammikuu 2017 oli hyvin vähäluminen. Lunta satoi ja suli. Piha oli välillä kierällä, liukkaalla jäällä ja etenkin pihasaunaan meneminen pimeällä oli välillä ihan pelottavaakin. Hiihtokeleistä ei ollut tuolloin tietoakaan.

26.2.2017

Helmikuu samoin oli vähäluminen. Loppukuusta lunta kuitenkin satoi ja aurinko paistoi korkeammalta. Lisääntyvä valon määrä ihastutti ja antoi energiaa.

6.3.2017

Talven tuntua oli vielä maaliskuussakin ja silloin sain käytyä hiihtämässä muutaman päivänä. Pihan suuret vanhat koivut olivat kauniita huurteisinakin. Talvi 2017 jää muistoihin koivujen viimeisenä talvena, sillä lehtiä noihin koivuihin ei enää kevällä tullut.
Maaliskuussa aloitin kylvöpuuhat ja tomaatintaimet kasvoivat kevätauringon lämmittämällä ikkunalla.

14.4.2017

Huhtikuussa pihan vanhat koivut kaadettiin pitkän harkinnan jälkeen. Koivujen risuissa ja rungoissa riitti puuhaa pitkälle kevääseen. Silppusin lähes kaikki risut oksasilppurilla.Toki pieni pääsiäikokko tehtiin myös risuista. Kaikki polttopuuksi kelpaava pienittiin ja halottiin ja pinottiin ensin pihalle kuivumaan ja myöhemmin liiteriin. Pihalle tuli nyt paljon lisää valoa ja ehkä myös syksyinen harvaointiurakkakin hieman väheni. Koivujen kaadon jälkeen kuitenkin laskin, että pihalle jäi vielä 27 koivua.

Huhtikuussa odotin kovin säiden lämpenemistä, mutta turhaan. Talvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

10.5.2017

Talvi ei päästänyt otteestaan vielä toukukuussakaan. Lunta satoi vähän väliä. Odotetut lämpimät kevätpäivät jäivät kokonaan tulematta. Luonto eli kuitenkin omaa elämäänsä ja vihreys valtasi hiljalleen maisemaa. Kylvötöihin pääsin kuitenkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla.

14.6.2017

Kesäkuu ei sekään suonut lämpimiä päiviä. Onneksi aurinko sentään näyttäytyi. Omenapuut kukkivat ennätysrunsaasti, mutta ennätysmyöhään. Juhannus vietettiin koleassa säässä perinteiseen tyyliin. Viileä kesä pidensi tulppaanien kukintaa. Ne kukkivat komeasti koko kesäkuun. Kukat taisivat pitää viileydestä, toisin kuin minä.

10.7.2017

Pihan juhannusruusut eivät pitäneet kukinnallaan kiirettä. Vasta heinäkuussa ne availivat nuppujaan. Heinäkuussa kukki myös alkukesän kukkija särkynytsydän. Koleus jatkui heinäkuussakin. Päiväkahvit juotiin aina huvimajassa. Pihalle ei tehnyt mieli kattaa kahvipöytää. Huvimajasta oli paljon iloa, sillä sain sinne vihdoin päiväunisohvan itselleni. Siellä oli mukava levähtää töitten jälkeen.

21.8.2017

 Elokuussa odottelin kovasti säiden lämpenemistä, jospa vihdoinkin, mutta kesä jatkui totutulla tyylillä. Puutarhan satoa sai odottaa, eikä sitä loppujen lopuksi tullut paljon mitään.
Keväällä istutin suureen lintuhäkkiin Suomi100-juhlaistutuksen, jossa oli kaksi kärhöä. Toinen kärhö oli sinikukkainen "The president," jonka nimesin Sauliksi. Toinen oli valkokukkainen" Madame le coultre"-kärhö, jonka nimesin Jenniksi. Harmikseni valkokukkainen kärhö kuoli jossain vaiheessa, eikä siihen ehtinyt tulla yhtään kukkaa. Suomi100-istutus jäi siis hieman vaillinaiseksi Saulin tehdessä muutaman kukan.
Elokuussa teimme uuden vattumaan. Sadetta tuli sopivasti, niin kaikki taimet lähtivät kasvuun. Toivottavasti jänikset ja rusakot jättävät nyt talvella vatunvarret rauhaan.

14.9.2017

Syyskuu tarjosi ennätyssuuren omenasadon. Pihan kahden omenapuun oksat notkuivat hedelmien painosta. Omenat olivat puhtaita ja madottomia. Puiden antimista nautimme vielä nytkin, sillä teetätimme niistä tuoremehua. Siitä tuli oikein erinomaista.

9.10.2017

Lokakuussa pihan vaahterat värjäytyivät syysasuun. Pihalla riitti lehtien haravointia suurten koivujen kaadosta huolimatta. Hyötykäytän haravoidut lehdet aina pihalla, laitan niitä marjapensaiden sekä kuusiaidan juurelle. Sinne ne maatuvat pikkuhiljaa. Laitoimme myös niitä kasvimaalle vietyyn kompostikehikkoon pudokasomenoiden sekä kompostimullan kanssa maatumaan.
Ensilumi satoi, kun kellot siirrettiin talviaikaan.

1.11.2017

Marraskuussa valmistauduttiin talvilepoon. Välillä lunta satoi ja välillä se suli pois. Marraskuu kutsui takan ääreen tuijottelemaan kynttilöitä.

Joulukuussa 2017 Suomen viettäessä 100-vuotisjuhliaan, rohkenimme juhlan kunniaksi vetää lipun salkoon vielä kerran. Onneksi laho salko pysyi pystyssä, eikä lipputangon nuppikaan pudonnut.

Joulukuussa alkoi myös oikea talvi, ja pitkästä aikaa ei tarvinnut jännittää, tuleeko valkea joulu. Onneksi saimme paksun lumipeitteen, joka ei huvennut muutamista plussakelin säistä huolimatta.

Vaahteran lehden vuosi 2017 jää muistoihin pihakoivujen kaatamisesta. Muita suuria muutoksia ei tapahtunut. Kylmä kevät ja kesä söi intoa pihapuuhiin, mutta suunnitelmat  ensi kesälle on jo muodostumassa. Toivottavasti se on edeltäjäänsä lämpöisempi.

En malta olla laittamatta mukaan myös 13. kuvaa. Ostin jouluaaton pikakauppareissulla ale-amarylliksen neljällä eurolla. Kukkavarteen avautui todella upea kukka.

Blogi elelee hiljaiseloa. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, että harvoin ennätän kurkkimaan blogien kuulumisia saati kirjoittelemaan omaan blogiin. Talvisydän kuluu sisäpuuhissa ja harrastuksissa. Toivottavasti pääsen hiihtämään mahdollisimman usein ja toivon myös kovasti, että sää pysyy talvisena ainakin tammi-ja helmikuun. Sen jälkeen kevät voisi tulla ja lumet sulaa pois. Tietenkin kestohanget olisi mukava kokea ennen lumien sulamista.

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi.

Puutarhurin kiitollisuushaaste

Sain Gitalta Puutarha on kotini-blogista puutarhurin kiitollisuushaasteen. Gitan blogiin voit tutustua tästä (klik)

Haastessa kehotetaan pitämään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tekemään siitä postaus.  Kerro, kuka sinut haastoi ja haasta 3 tai useampia puutarhaihmisiä mukaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Lauantai 5.8.

Satoi melkein koko päivän. Sain rauhassa leipoa ja siivota sekä nauttia yksinolosta. Puutarhassa sade teki hyvää edellisenä päivänä istutetuille vatuntaimille. Olen tosi iloinen, että saimme vattumaan viimeinkin kuntoon. Tai vielä sinne tarvittaisiin vähän multaa ja ruohonsiemeniä vattupenkkien väliin. Muutaman vuoden päästä kerään sieltä hirmuisesti vattuja, sillä laitoimme yhteensä  34 tainta, jotka sain kaivaa ilmaiseksi mummolan vattumaasta, joten halvaksikin tuon vattumaan pitäisi tulla. Toivottavasti taimet saavat nyt riittävästi kosteutta ja juurtuvat hyvin.

Sade myös taivutti unikot hyvin nöyriksi.

6.8. Sunnuntai

 Tänään olen kiitollinen kasvimaalla kasvavasta perunasta. Olemme jo saaneet viikon verran syödä oman maan perunoita jotka ovat maailman parasta herkkua. Jokaisella perunankaivuukerralla mukulat ovat aikaisempaa suurempia. Tänä vuonna perunarutosta ei ole vielä näkynyt merkkiäkään.
Useana vuonna rutto on tuhonnut kasvuston ja mukulat ovat jääneet hyvin pieniksi.
Peruna kukkii parhaillaan. Sen kukka on oikeastaan tosi kaunis. Tänään myös vietämme mieheni kanssa 29. hääpäivää. Muutaman kerran olen saanut perunankukkakimpun hääpäivänä mieheltäni.
Tänään olen myös kiitollinen pitkästä avioliitosta. Matkalle on mahtunut kaikenlaista niin myötä- kuin vastoinkäymistä, mutta nekin on läpikäyty yhdessä.

7.8. Maanantai

Tänään en ehtinyt juurikaan puutarhuroida. Päivä oli pilvinen, mutta kun pääsin töistä kotiin pilvet alkoivat repeillä ja aurinko paistoi ihanasti. Auringon valo sai laatikkopuutarhan käytävillä kasvavat silkkiunikot hehkumaan heleän punaisina. Olen todella kiitollinen tuosta unikkojen runsaudesta. Kylmän kevään viivästyttämät kylvöt jäi melko vaatimattomaksi ja unikkojen kylvö kasvulaatikoihin unohtui. Silti saan nauttia ihanista unikoista, sillä kaikki nuo kukat ovat kasvaneet itsestän kylväytyneistä siemenistä. Upeat kukat.

8.8. Tiistai

Tänään olen kiitollinen pihasaunastamme, joka lämpiää harva se ilta. Saunan pehmeissä löylyissä, tummien hirsien hämärässä on ihana rentoutua työpäivän päätteeksi.

9.8. Keskiviikko

Tänään taas kerran metsä kutsui ja piha aivan unohtui. Onneksi tänään on ollut suhteellisen aurinkoista, eikä pisaraakaan ole satanut. Siitä olen todella kiitollinen. Laatikkopuutarha näyttää nyt hyvin rehevältä ja kukkealta. Se on oikea ilo silmälle. En ole mitenkään tip-top ihminen, joten nautin hieman sekavasta tunnelmasta laatikkopuutarhan ympärillä.

 10.8. Torstai

 Etupihan perennapenkki aloittaa loppukesän kukoistuksensa. Toistalvena menetin siitä suuren leimukukkakasvuston miltei kokonaan. Osa kuitenkin säästyi ja on nyt jo hyvässä kasvussa. Ennen niiden kukintaa keltaiset liljat avaavat nuppunsa. Keltaiset liljat tuovat auringonpaisteen pilviseenkin päivään. Vaikka satoi, olen kiitollinen avautuvien liljojen loisteesta.

 11.8. Perjantai

Tänään paistoi aurinko ja lämpö helli laatikkopuutarhaa. Olen todella kiitollinen jokaisesta aurinkoisesta ja lämpöisestä kesäpäivästä. Niitä olen totisesti odottanut tänä kesänä. Laatikkopuutarhan kaariporttiin istuttamani kärhötkin alkavat avata nuppujaan.

Kiitollisuuspäiväkirjaani en ehtinyt kirjoittaa juuri mitään puutarhan sadosta. Se on vielä ollut hieman vaatimatonta, mutta salaatin ja retiisin syöminen aloitettiin jo kesäkuun lopussa. Lehtikaalia on napsittu jo pitkän aikaa. Kesäkurpitsatkin tulee otettua käyttöön, vaikka ne ovatkin keskenkasvuisia. Kasvihuoneen tomaatit odottelevat elokuun lämpimiä säitä. Vuoden ihanin kuukausi on nyt käsillä. siitä olen todella kiitollinen. On sadonkorjuun aika.

Kiitollisuushaaste pitäisi lähettää eteenpäin. Useat bloggaajat ovat jo siihen vastanneetkin. Jos et ole vielä tehnyt omaasi, ota haaste vastaan ja kirjoita viikon ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa.

Toukokuinen ilta 2017

Toukokuu 2017 jää muistoihimme erityisen kylmänä. Lunta on satanut useana päivänä, eikä päivien korkein lämpötila ole noussut auringonpaisteesta huolimatta muutamaa plusastetta korkeammalle.
Kylvöpuuhat saavat odottaa lämpimämpiä säitä, jotka toivttavasti ovat tulossa piakkoin.

Eilen illalla tuli taas lumikuuro. Illan kylmyydessä lumi ei sulanutkaan, vaan jäi valaisemaan maisemaa. Pilvien väistyttyä aurinko paistoi vielä hetken ja ilta sai ihmeellisen valon.

Aamulla lumi oli edelleen maassa, mutta päivän mittaan se on sulanut pois. Tänään on edelleen tullut hiutaleita, mutta kaikki satanut lumi on sulanut saman tien.

Jospa kylmin aika olisi nyt takana ja odotettu lämpö saapuisi.

Halki, poikki ja pinoon

Pitkään hautunut suunnitelma suurten, vanhojen pihakoivujen kaadosta toteutui viime viikolla. Koivujen kaatoa on suunniteltu jo pitkään, mutta sitä on jouduttu lykkäämään. Koivujen kaataminen on ollut järjen ja tunteen taistelua; Koivut ovat vanhoja ja osin hieman lahoja ja kovalla myrskyllä on ollut riski, että ne kaatuvat jonkun rakennuksen päälle. Koivuista on tullut jokaisella tuulella mahdottomasti risuja ja syksyisin haravointia on riittänyt. Toisaalta koivut ovat ihanat silloin, kun hiirenkorvat viertävät vienosti niiden oksistoissa. Kesäisin ne ovat tarjonneet viilentävää varjoaan ja syksyn keltaiset lehdet ovat valaisseet hetken maisemaa. Talvisin koivuja on kaunistanut pakkaspäivien huurre.

Talo näyttää olevan ihan vinossa tuossa kuvassa. Kyllä se oikeasti on suorassa :)

Kiirastorstaina, töistä kotiin tullessani maisema oli jo hieman muuttunut.

Urakoitsija oli käynyt kaatamassa koivut kaivurin avulla ja nostellut rungot pihamaalle sovituille paikoille. Risuja oli pitkin ja poikin. Saunapolkukin oli aivan tukossa.

Pääsiäisloman ohjelmat olikin sitten siinä; Risua, pölkkyä, sahanpurua ja hikeä. Pikkuhiljaa piha siistiytyi ja pölkyt pääsivät pinoon, odottamaan halkomista ja risut kasaan silppuria odottamaan.

 

Osa pölkyistä on jo pienittykin ja risuja silppuroitu, mutta työtä riittää edelleen. Osa risuista kannettiin pääsiäiskokkoon, joka poltettiin kasvimaan reunassa.

Koivujen välissä kasvava vaahtera pääsee nyt hyvin esille ja saa valoa. Enkä tänä kesänä se totuttelee uusiin olosuhteisiin ja vasta ensi kesänä se pääsee kunnolla kasvun vauhtiin.

 

Piha siistiytyy koko ajan. Onneksi alkuviikosta säät ovat suosineet pihatöitä. Kannot vielä pitää jyrsiä ja suunnitelmat alueen kunnostamisesta jylläävät mielessä. Saunan ja huvimajan väliin pitää rakentaa aita näkösuojaksi ja kissankopin etupuolelle istutetaan jotain pieniä puita tai pensaita. Mahdollisuuksia on vaikka millaisia. Pieni männyntaimi ja kantojen juurella kasvavat pihlajat vielä pitää poistaa. 

Koivujen puuttumista ei oikein edes huomaa. Olen innoissani uudesta maisemasta ja uusista mahdollisuuksista sekä ideoista. Vaikka neljä koivua lähtikin pihalta, niin tontille jäi vielä 27 isoa koivua. Vielä voimme tehdä saunaan muutaman vastan oman pihan koivuista.

Piha avartui ja sisällekin tulee enemmän valoa. Auringonlaskukin näkyy paremmin.

Kuvissa näkyvä lumi on jo melkein sulanut kokonaan. Kuovit ja västäräkit ovat saapuneet. Jospa lämmin kevätsääkin saapuisi pian.

Ethän unohda unelmoida!

Tänään on aika haaveille, unelmille ja kaukaisille toiveille.
Tänään vain kuljen mahlantuoksuisissa illoissa,
etsin kevään keltaista kukkapenkistä
ja sinistä vuokkojen nupuista.

Tunnen iholla auringon lämmön
kasteisen nurmen jalkojen alla.
Iltaisin istun saunan edustalla
ja kuulen käen kukunnan.

Iltapäivien suloinen lämpö ja kesän täydet tuoksut.
Kukissa pörisevät kimalaiset ja perhoset.
Lasillinen virkistävää juomaa huvimajassa
suo ansaitun lepohetken.

Kesän herkut maistuvat suussa.
Retiisit, ensimmäiset porkkanat ja kaikki se vihreä.
Miten ensimmäinen kasvihuoneesta juuri poimittui
tomaatti pirskahtaakaan suussa mehevänä ja makeana.

Haaveiden lopuksi kerään kimpullisen kukkia.
Päivänkakkaroita, ruiskukkia ja unikoita.
Ruusujakin ottaisin, mutta enhän niitä raaski katkoa.
Jokohan uskaltaisin unelmoida sormustinkukista.
Niitäkin laittaisin kimppuuni.

Unelmien täyteistä iltaa sinulle <3

Parasta talvea

Talvi alkoi näillä korkeuksilla aikaisin. Marraskuussa oli jo lunta maassa ja pakkastakin ihan koko ajan. Joulukuukin oli talvinen, mutta tammikuussa lumi suli ja lämpötila pysytteli nollan yläpuolella.
Muutamia tosi kylmiä pakkaspäiviä oli tammi-helmikuussa, mutta lunta ei vain satanut. Kaikkialla oli paksu jääkuori ja ainoastaan nastakengillä oli suht turvallista kävellä. Helmikuussa aloin jo tottua lumettomuuteen ja aloin kääntää katsetta kevättä kohden ja sitten tuli kunnon lumisateet.

Nyt maaliskuun alussa on talvi parhaimmillaan. Lunta on maassa, taivas on kirkas ja aurinko alkaa jo lämmittää toden teolla. Ihaninta talvea. Onnekseni olen myös päässyt hiihtämään kotimaisemissa muutaman kilometrin.

Pihan vanhat koivut huurtuvat kauniisti pakkasöinä. Samoin vaahteran oksat kuorruttuvat kuuralla.

Jokakeväinen kevätahistuskin nostaa hieman päätään. Kevätahistus on sitä, että haluan talven jatkuvat niin, että kevät ei vielä alkaisikaan. Se on ihan hullunkurista, sillä tietenkin odotan kevättä ja kesää, mutta tässä vaiheessa kauhistuttaa ajatus siitä, että kevät ja kesä huristavat ohi niin nopeasti ja kohta on taas talvi, joten on parempi pysytellä vielä talvessa, niin on jotain, joka on vielä edessä. Kevätahistus kyllä helpottaa, viimeistään silloin, kun koivussa on isot lehdet. Sitten annan vain ajan kulua ahistumatta. Hankalaa tuo kevätahistus, mutta joka vuosi se iskee tavalla tai toisella juuri näihin aikoihin.

Kevättä lupaavat aurinkoiset päivät väistyvät ja tekevät tilaa uusille lumisateille. Talvi ei päästä helpolla otettaan. Ehkä kevätahistus on tänä keväänä hieman lievempi ja rupean jo pian odottamaan lumen sulamista.