Tuolien muodonmuutos

Joulun alla sain pitkäaikaisen aikomukseni vihdoin toteutettua. Ruokapöydän tuolit saivat aivan uudet päällysteet. Jo oli aikakin, sillä Askon valmistamat pöytä ja kahdeksan siihen kuuluvaa tuolia on ostettu jo liki kuusi vuotta sitten ja aiottu päällystää saman tien.

Nyt päällystäminen tuli ajankohtaiseksi, kun syksyllä löysin kirpputorilta sopivan huonekalukankaan. Olen hieman huono valitsemaan ja päättämään, mutta nyt päätös oli helppo tehdä, kun vaihtoehtoja oli vain yksi ja sekin niin halvalla, että heikotti. Muutaman metrin pala ruusuista huonekalukangasta maksoi ainoastaan 12 euroa. Sehän piti korjata talteen. En tiedä olisinko ostanut juuri tuollaista kangasta kangaskaupasta, mutta siinä oli kauniit, vanhahtavat värit, jotka miellyttivät silmää.

Läheisestä verhoiluliikkeestä ostimme superlonilevyjä, jotka olivat tarkoitettu juuri tällaisten tuolien päälle. Ne maksoivat yhteensä 23 euroa. Omista varastoista löytyi vielä vanulevyä, jota laitoimme superlonin päälle kaksi kerrosta.

Verstashuone on oiva paikka pienten nikkarointitöitten tekoon, ja siellä myös näiden tuolien ehostuskin tehtiin. Aluksi vanhat päälliset purettiin ja tuolien rungot puhdistettiin.

Ensimmäiset tuolit kävivät harjoittelusta ja mitä useamman tuolin saimme valmiiksi, sitä joutuisammin työ kävi. Kummallakaan meistä ei ole aikaisempaa kokemusta juuri päällisten laitosta. Sormivoimat joutuivat koetukselle, kun kangasta piti venyttää tiukalle ja sitten hakasnaulaimella nitoa se paikoilleen.

Osa tuoleista on käytössä keittiön pöydän tuoleina. Niitä siirrellään ison pöydän ääreen tarpeen mukaan. 

Kylläpäs on luksusta juoda kahvia ruusujen päällä istuen. Uudistetut tuolit ovat myös paljon alkuperäistä pehmeämmät.  

Joulun aika alkaa olla takana. Nyt alkaa arkinen aherrus ja paneutuminen opintojen pariin.

Pakkaset paukkuvat, mutta onneksi sisällä on lämmintä.

Joulun tunnelmaa

Joulu tuli ja taisi jo mennäkin. Joulun aika on niin ihanaa, että olen halunnut keskittyä joulunviettoon ja nauttimaan koko perheen harvinaiseksi käyneistä yhdessäolon hetkistä. Meidän joulumme on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, löhöilyn ja sukuloinnin merkeissä.

Jouluaattona saimme nauttia lumisesta maisemasta. Joulupäivän leudot tuulet ja sateet sulattivat lumet tiehensä, mutta tapaninpäivänä saimme valkean joulun uudelleen. Onneksi nyt sääennusteet lupailevat talven pysyvän maisemissa. Lunta voisi sataa lisääkin, että pääsisin hiihtelemään lähipelloille.

Metsästä haettu kuusi on kaikkein ihanin joulukoriste. Sitä en väsy ihastelemasta. Tänä vuonna kuuset eivät ole tuoksuneet, mutta onneksi muita jouluisia tuoksuja on tuvassamme yllin kyllin.

Minunkin piti laittaa sisustustikkaat, vaikka ne taitavat olla jo menneen talven lumia. Tikkaat löytyivät saunan takaseinältä ja niitä oli käytetty kaikenlaiseen maalaukseen ja ne olivat nokiset nuohoojan kenkien jäljeltä. Tikkaitten tarkoitus on peittää modeemi ja rumat johdot seinällä. Siinä ne eivät aivan vielä onnistu, mutta koska tikkaat kaipasivat jotain, teimme tyttäreni kanssa yhteistyössä jouluvaloihin hieman ehostusta ja taittelimme pikku palleroita vanhan kirjan sivuista.

Ennen joulua löysin kirpparilta kauan etsimäni kynttilänjalan. Juuri tuollaista olen haikaillut. Ehkä joudun maksamaan siitä liikaa, mutta nyt etsintäni on päättynyt. 

Fairy garden`ien talot päätyivt kuistin ikkunalaudalle tuikkimaan. Ehkä ensi kesänä taas jälleen on uuden miniatyyripuutarhan vuoro. 

Vanhan kirjan sivuista tehdyt tähdet pääsivät koristamaan ruokailutilan ikkunaa. 

Mummilta saatuun vanhaan kakkuvuokaan istutetut valkoiset hyasintit levittävät ihanaa tuoksua koko kotiin.  

Joulua ei meillä siivota pois heti pyhien jälkeen, vaan joulukoristeista ja tunnelmasta nautitaan loppiaiseen tai Nuutinpäivään asti, 

Ostin, kun halvalla sain

Kirppariviikko on takana. Kaksi isoa korillista sekä tietokoneen näytön kannoin takaisin kotiin, mutta paljon sain tavaraa myytyä. Kirpparitoimintaan liittyy myös muiden myyjien tarjonnan tarkastelu. Kirppariostosten suhteen, kuten muissakin ostoksissa on sama periaate: Osta vain, jos välttämättä tarvitset (tai jos se on oikein ihana!). Tällä kertaa en olisi välttämättä tarvinnut joululiinaa, mutta kun aivan käyttämätön Finlaysonin liina oli viereisellä pöydällä 12 eurolla, pelastin sen itselleni. Sehän sopi ruokapöydälle oikein hyvin. Jouluinen tunnelma täydentyy mummin tuomalla runkoatsalealla sekä lasipurkissa olevalla suolalyhtykokeilulla.

Liinan kuitenkin taittelen kaappiin odottamaan joulua. Jos nyt jätän sen siihen, se on pian kissankarvoissa, sillä vanha herra nukkuu mielellään ikkunan luona. Ilmeisesti siihen kohtaan ilmalämpöpumpppu puhaltaa kissalle suotuisaa lämpöä. Toki ikkunasta voi myös tarkkailla pihan lintujen liikkeitä.

Toinen kirppariostos oli yhtä tarpeellinen, kuin joululiina. Se on Riihimäen lasin purkki. Ei tosin ilvespurkki, vaan kyljessä on apilanlehti. Siihen tökkäsin ne kaksi kruunukynttilää, jotka sattuvat kaapissa olemaan. Purkki maksoi 10 euroa, eikä siihen ollut kantta.

Kolmas ostokseni oli varmaan kaikkein hyödyllisin. Rottinkinen lehtiteline saa olla sängyn vieressä minun puolellani. Siitä saan helposti iltalukemisen ja jos juuri ennen nukahtamista pudotankin lehden lattialle, niin aamulla se on helppo nostaa takaisin telineeseen. Tähän asti lehdet ovat kasautuneet lattialle ja vasta siivousinnon iskiessä olen saanut ne nostettua pois. Telineestä maksoin kolme euroa.

Nyt täytyy jättää vähäksi aikaa kirpparit rauhaan. Kun niillä en kierrä, ei tule mitään ostettuakaan. Tosin kutkuttavia löytöja saattaa mennä sivu suun, mutta tavarahan ei tällä menolla maailmasta lopu. Myymättömät rojuni kannan takaisin vintille odottamaan seuraavaa myynti-innostusta. Ehkä keväällä voisin taas yrittää.

Ruususen jakkara

Vaahteran lehdellä elellään vanhaa arvostaen. Se onkin tämän paikan elinehto, sillä kaikki täällä on vanhaa, asukkaita ja kissaa myöten. Joskus nuoria piipahtaa, mutta sitten taas siirtyvät omiin ympyröihinsä. Kalustuskin on vanhaa, joku uudempaa  ja joku vanhempaa.

Vanhaa arvostaen tein kirpparilöydön, joka on mielestäni aika hauska. Ei silti, että nyt olisin sellaista juuri ehdottomasti tarvinnut, vaan ihastuin siihen niin kovin, että ostin pois. Koska auto oli menossa, kuskasin löydön pyörällä, joka sekin on jo antiikkia. Hyvin kuljetus onnistui, onneksi matka olikin lyhyt.

Ruususen jakkarassa onkin oikein sirot jalat ja kevytkin se oli. Mutta sen sisällä on hauska yllätys, joka tekee sen erityisen kiinnostavaksi. 

Jakkaran sisällä on lokerikko, joka voidaan nostaa pois, ja sen alla on vielä koko jakkaran kokoinen iso n. 10 cm korkea osasto.

Päällyskangas kaipaa uudistusta, mutta näin alkuun vanhakin kangas kelpaa ihan hyvin.

Vanha herra testasi jakkaran ja havaitsi sen oikein hyväksi päiväunipaikaksi, varsinkin, kuin aurinko lämmitti ihanasti ikkunan läpi.

Nyt vain pitäisi päättää, mitä jakkaran sisälle laitetaan. Olisiko se hyvä paikka sukkapuikoille ja virkkuukoukuille vai kenties kitaratarvikkeille ja sun muulle sellaiselle.

Nyt tarvittaisiin hyviä ehdotuksia. 

Sateinen ilta punaisella tuvalla

Ei kesää ilman kesähäitä! Lauantaina saimme osallistua hääjuhlaan, joka järjestettiin Pökkylän punaisella tuvalla. Se on ihana, tunnelmallinen maatilaravintola Siikajoella. Paikka on minulle tuttu jo pitkältä ajalta, sillä ravintolan yhteydessä on myös pieni sisustusputiikki, jollaisiin olen vähän heikkona. (Onneksi lauantaina myymälä oli suljettuna) Viimeisestä käynnistäni Pökkylässä oli kuitenkin jo vierähtänyt useampi vuosi, joten oli mahtava nähdä kaikki siellä tapahtuneet uudistukset.

Sisäänkäynti ravintolaan on kaunis ja kutsuva.

Pihan puolelta on käynti sisustusmyymälään.

Rakennukset sijaitsevat aivan päärakennuksen kanssa samassa pihapiirissä, joka on todellä hyvin hoidettu.

Ravintolaa kiertää terassi, joka on pihan puolelta lasitettu.

Pihassa on vanhoista hirsistä koottu paviljonki, jossa voi myös tanssia.

Paviljongin takana oli lehmiä laitumella, joten aito maalaistunnelma on taattu.

Pihapiiristä voi löytää talon emännän kädenjälkiä. Siellä täällä oli erilaisia pihakoristeita, joko vanhoja esineitä tai muuta somistetta.

Pökkylän punainen tupa on tutustumisen arvoinen paikka. Ruoka oli erinomaista ja kaikki paikat on järjestelty silmää hivelevän kauniiksi pienemmillä sekä isommilla sisustusratkaisuilla. Sisäkuvia en ehtinyt ottaa, sillä pitihän minun nauttia myös häätunelmasta.

Pökkylän punaiseen tupaan voit myös tutustua täältä .

Senkki ja täkänä

Vaahteran lehdellä voidaan piipahtaa sisälläkin. Tänään siihen onkin aihettakin, sillä kaikissa hienoissa blogeissa esitellään upeita löytöjä ja sisustuksia. Nyt on minun vuoroni tehdä niin.

Tein tänään hienon hankinnan lähikirpparilta. Tämä senkki maksoi ainoastaan 40 euroa. Eihän se ihan virheetön ole. Toinen ovi ei pysy kiinni ja toisen kaapin hylly kaipaa kannakkeita, mutta muuten senkki oli siisti ja hieno. Pienellä kunnostuksella se on käyttökelpoinen. Pääasia on, että se sopi paikalleen kuin nakutettu. 

Senkin yläpuolelle ripustin äitini 50-luvulla kutoman täkänän, joka on odottanut seinälle pääsyä jo tovin. Täkänä ja senkki ovat mielestäni hyvä yhdistelmä. Senkin päälle pitäisi vielä laittaa aspargus. Ehkä hankinkin sellaisen syksymmällä..

Senkin oikealla puolella on kammottavat rumilukset, mutta niin pakolliset, ilman niitä en tätäkään kirjoittaisi. Niille täytyy nyt keksiä jotakin.

Ilman kukkakuvaa ei tänäänkään selvitä. Pionien kukinta alkaa olla pian ohi, joten niitä ei saa unohtaa.

Pian pionit varistavat terälehtensä ja on taas uusien kukkien aika.

Pähkäilyä laatikkoviidakossa

Liiterihommat ovat mukavalla mallilla ja toinen osa onkin jo valmiina ja pieni kotipunttisali on siis nyt toiminnassa. Askelkyykyt, hauiskäännöt, sun muut lihaskuntoa ja vetreyttä edistävät liikkeet suoritetaan nyt halkopinon vieressä ja liiterissä.

Huomenna kuntosalitoiminta jatkuu. Jatkoa seuraa kuitenkin varmaan koko kesän, sillä laskujen mukaan liiteriin mahtuu yhteensä 60 kuutiota halkoa. 

Laatikkopuutarha edistyy hitaasti. Nyt pähkäilyn alla on laatikkojen koko ja sijainti. Tehdäänkö isoja laatikoita vai monta pientä? Jos laatikot ovat isoja käytävää on vähemmän, mutta onko pienet laatikot helppohoitoisempia. Voi tätä pähkäilyn määrää. Edistystä on kuitenkin se, että tänään hankittiin suodatinkangas laatikkopuutarhan pohjalle. 

Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneenkin esille ja lyhensin olohuoneeseen tilatut verhot. En todellakaan ole mikään verhon vaihtaja ja uusien valinta on minulle vaikeaa, kun en osaa päättää sopivaa. Nyt löysin mieluisat ja edulliset.

Keltaiset verhot olivatkin todella kivat ja antavat aurinkoista sävyä myös pilviseen päivään.

Tomaatintaimissa on jo nuppuja, vaikkakin ovat honteloita.

Huomenna on jälleen uusi pihapuuhastelun päivä. Ihana kevät!