Ostin, kun halvalla sain

Kirppariviikko on takana. Kaksi isoa korillista sekä tietokoneen näytön kannoin takaisin kotiin, mutta paljon sain tavaraa myytyä. Kirpparitoimintaan liittyy myös muiden myyjien tarjonnan tarkastelu. Kirppariostosten suhteen, kuten muissakin ostoksissa on sama periaate: Osta vain, jos välttämättä tarvitset (tai jos se on oikein ihana!). Tällä kertaa en olisi välttämättä tarvinnut joululiinaa, mutta kun aivan käyttämätön Finlaysonin liina oli viereisellä pöydällä 12 eurolla, pelastin sen itselleni. Sehän sopi ruokapöydälle oikein hyvin. Jouluinen tunnelma täydentyy mummin tuomalla runkoatsalealla sekä lasipurkissa olevalla suolalyhtykokeilulla.

Liinan kuitenkin taittelen kaappiin odottamaan joulua. Jos nyt jätän sen siihen, se on pian kissankarvoissa, sillä vanha herra nukkuu mielellään ikkunan luona. Ilmeisesti siihen kohtaan ilmalämpöpumpppu puhaltaa kissalle suotuisaa lämpöä. Toki ikkunasta voi myös tarkkailla pihan lintujen liikkeitä.

Toinen kirppariostos oli yhtä tarpeellinen, kuin joululiina. Se on Riihimäen lasin purkki. Ei tosin ilvespurkki, vaan kyljessä on apilanlehti. Siihen tökkäsin ne kaksi kruunukynttilää, jotka sattuvat kaapissa olemaan. Purkki maksoi 10 euroa, eikä siihen ollut kantta.

Kolmas ostokseni oli varmaan kaikkein hyödyllisin. Rottinkinen lehtiteline saa olla sängyn vieressä minun puolellani. Siitä saan helposti iltalukemisen ja jos juuri ennen nukahtamista pudotankin lehden lattialle, niin aamulla se on helppo nostaa takaisin telineeseen. Tähän asti lehdet ovat kasautuneet lattialle ja vasta siivousinnon iskiessä olen saanut ne nostettua pois. Telineestä maksoin kolme euroa.

Nyt täytyy jättää vähäksi aikaa kirpparit rauhaan. Kun niillä en kierrä, ei tule mitään ostettuakaan. Tosin kutkuttavia löytöja saattaa mennä sivu suun, mutta tavarahan ei tällä menolla maailmasta lopu. Myymättömät rojuni kannan takaisin vintille odottamaan seuraavaa myynti-innostusta. Ehkä keväällä voisin taas yrittää.