Pihan rumiluksia

Lumen sulaminen paljastaa ruman ruskean maan. Tällä hetkellä nurmella on paljon risua, jotka ovat peräisin pihan suurista, vanhoista ja osittain lahoista koivuista. Myöhään syksyllä varisseet tammen lehdet jäivät haravoimatta ja nyt pyörivät minne sattuu kovissa tuulissa. Koivut eivät missään tapauksessa ole rumiluksia. Kaikkein kauneimpia ne ovat toukokuussa, kun lehdet puhkeavat vaalean vihreinä ja kevään tuoksu tuntuu vahvana etenkin lämpimän sateen jälkeen. Kesällä tuuheat latvukset luovat pitkät, viilentävät varjonsa pihamaalle. Koivujen ihanuudesta huolimatta, ne saavat lähteä tänä keväänä. Liian lähellä taloa ja saunaa olevat koivut uhkaavat kaatua jokaisella kovemmalla tuulella. Koivujen välissä on jo kolme metrinen vaahtera odottamassa elintilaa ja tyhjäksi jäävään tilaan voisi istuttaa vaikka kirsikka- ja luumupuita, jotka pysyvät matalampina. Maisema muuttuu tuolla kohtaa ja totuttelu kestää aikansa.

Varsinaiset pihan rumilukset eivät näy talon etupihalle. Nämä rumilukset löytyivät täältä muuttaessamme ja ovat odottaneet häviämistä olemattomiin. Saunan takana on ollut edellisten asukkaitten komposti. Tuota kompostia emme ole kuitenkaan ryhtyneet käyttämään edes multana kasveille. Sinne on laitettu kaikenlaista maatumatonta, joka pitäisi seuloa pois. Nyt kuvassa eivät näy nokkoset, jotka kasvavat kompostin takana.

Ne kasvavat ja kasvavat oikein hyvässä ravinteikkaassa mullassa ja lennättävät siemeniään  ympäriinsä. Puolentoista metrin mittaisten nokkosten niittäminen on hankalaa ahtaassa seinän ja kompostin välissä. Kaiken lisäksi asiat, jotka eivät näy päivittäin, jäävät tekemättä. Sinne unohtuu koko rytöläjä. 

Kaikkea emme ole ehtineet kahden kesän aikana ja muita projekteja tehden saada kuntoon. Toivottavasti tänä keväänä tuokin nurkka siistiytyy ja tulee aivan toiseen käyttöön. 

Viime keväänä, ennen laatikkopuutarhan rakentamista, isäntä rakensi meille liiterin, johon mahtuukin hurjasti polttopuita. Nyt on tullut aika luopua tuosta vanhasta, matalasta röttelöliiteristä. Muutaman viikkon päästä tuotakaan rumilusta pihallamme ei enää ole, vaan paikka varataan sekin ihan toisenlaiseen käyttöön. Tietenkin se toimii myös halkorantteena edelleen. Mukavaa, kun asiat alkavat järjestyä pikkuhiljaa ja löytävät paikkansa. 

Keväästä on siis tulossa jälleen kerran puuhakas. Mutta nyt illat alkavat valostua, niin aikaa puuhailuun on paljon enemmän. Pihalla on vielä vähän lunta, mutta sukset varmaan saa jo nostaa varastoon. Hyvästi talven ihana hiihtelyharrastus. Onneksi muutaman kerran ehdin sentään sitä tekemään.

. 

Kevään odotus ja vaalenevat illat saavat mielen iloiseksi. Tomaatit alkavat jo olla taimella ja pian pitää laittaa pelargonian pistokkaat multaan. Toivottavasti en ihan riehaannu siinä, sillä esikasvatuspaikat loppuvat ennen aikojaan. Vielä monta siementä pitää piilottaa mullan alle. 

Tervetuloa lukijaksi Jovelan emäntä. Mukavaa kun liityit joukkoon Vaahteran lehdelle.

Aurinkoista maaliskuun alkua ihan jokaiselle. Nyt taivas on kuitenkin pilvessä  ja kylmä tuuli puhaltaa muistuttaen vielä kylmästä talvesta.