Mummoilemassa?

Mummoilu on päivän sana. Siitä on vastikään kirjoitettu kirjakin ja pitihän minunkin testata, kuinka mummoilu minulta sujuu. Ainakin asun oikeastaan mummon mökissä ja joitakin harmaita suortuvia alkaa jo löytyä muuten niin nuorekkaasta päästäni. Vanhassa talossa kaikki on vanhaa, kalusteista lähtien. Mutta täyttäisinko muuten mummoilun kriteerit. Kodin Kuvalehden nettisivuilla on testi, jossa voi mummouttaan testata ja sieltä poimin nämä väittämät tähän lähempään tarkasteluun.

1.Näen metsän ensisijaisesti täynnä säilöttävää.

Tämä osui ja upposi. Loppukesän ja syksyn vapaa-aika kuluu marjametsässä. Se on kuin hulluus, joka iskee heinäkuun loppupuolella. Metsässä kulkeminen on hankalaa, kun silmät ovat kiinni mustikanvarvuissa ja tähystelevät, löytyykö marjoja. Tietenkin myös vattuja ja puolukoita pitää koittaa kerätä sen minkä ehtii.

Marjahulluudesta kirjoitin syksyllä. Siitä voit lukea täältä (klik)

2. En voi lopettaa emaliastioiden raahaamista kirpputorilta.

Käyn mielelläni kirpputoreilla ja joskus pidän itsekin pöytää siellä. Harvoin kuitenkaan ostan mitään sellaista, mille ei ole varsinaista tarvetta tai käyttöä. Koitan olla keräilemättä mitään tarpeetonta. Joskus kuitenkin haksahdan, kuten tuon kattilan kanssa. Se saa olla ihan koristeena keittiön kaapiston päällä.

Niin ja onhan minulla ne ihanat sipulivaditkin.

Lisää kirpparilöytöjä voi katsella täältä (klik)


3. Hinku lavatansseihin iskee, kun kuulen iskelmän.

Pidän hiljaisuudesta. Työskentelen päivittäin melko meluisassa ympäristössä, joten iltaisin kaipaan hiljaisuutta ja rauhoittumista. Kuuntelen musiikkia melko harvoin. Joskus leipoessa kuuntelen Entisten nuorten sävellahjaa ( ehkä sekin kuuluu mummoiluun). Tansseihin ei kuitenkaan tule hinku, jos haluaisin kuunnella livemusiikkia, ehkä se olisi jotain uudempaa. Radiosta kuuntelen iskelmiä kyllä sujuvasti ja hoilotan mukana. Tämä väittämä ei siis aivan pitänyt paikkaansa.


4. Ruuantähteet saavat mielikuvitukseni lentämään.

Pidän ruuanlaitosta. Mutta arkiruokailu on pikaista lämmitystä tai helppoa kokkausta. Viikonloppuisin paneudun resepteihin ja kokeilen uutta. Tämän talven suosikkeja ovat olleet padassa hitaastit hautununeet ruuat. Koetan syödä kasvispainotteisesti ja ekologisesti. Tällä hetkellä yritän olla ekopaastolla, jollon vähennän lihansyöntiä entisestään. Pyrin laittamaan ruokaa niin, että sitä ei jää tähteeksi tai sitten tähteet syödään sellaisenaan lämmitettynä. Harvoin teen mitään uusia tuunauksia niistä.


5. Itsekasvatetut vihannekset saavat mielen levolliseksi.

Tämä osui ja upposi. Tästä asiasta olen tainnut täällä blogissa kirjoittaa useinkin. Tomaatin, paprikan ja chilin taimet ovat jo hyvällä alulla ja odottavat  kiireesti pääsyä isompiin ruukkuihin. Laatikkopuutarhaan jo mietin kylvöjärjestystä ja hankin tarvittavia siemeniä. Huomaan aina ensin katsovani hyötykasvien siementarjonnan ja sitten vasta kukkien. Tässäpä on hieman viime kesän tomaatti- ja chilisatoa. Niiden värit ovat niin kauniin hehkuvat.

Vieläkin saan nauttia näistä vihanneksista.. Toivottavasti pärjään näillä uuteen satoon saakka.

6. Mäntysuovan tuoksu tuntuu ihanan kotoisalta.                                                                                       

                                                                       

Tämäkin väittämä on jo käsitelty täällä blogissa viime toukokuussa. Mäntysuopaa käytän tietenkin mattojen pesuun. Pikku mökin etuja on myös siivouksen helppous ja mattojen vähyys. Pesu-urakka ei ole kauhean raskas ja jos sää suosii, matot kuivuvat ulkona parissa päivässä. Mäntysuovan tuoksua voit nuuskutella.täältä (klik)

7. Vastustamaton halu herää nousta jalaksille, kun näen potkukelkan.                                                       

Pidän talvesta. Sekin on jo käynyt selväksi täällä. Pidän hiihtämisestä ja lumiukoista. Lumen valo antaa muuten pimeässä talvessa energiaa. Onneksi tänä talvena on ollut lunta, vaikka se nyt onkin jo miltei kaikki sulanut. Potkukelkkakin minulta löytyy ja pakkasilla sitä tuli käytettyä kauppassakin. Onneksi pikkukaupungin katuja ei silloin ollut vielä hiekotettu.  Himopotkuttelijaa ei minusta kuitenkaan saa, sillä hartiani eivät pidä siitä asennosta, ehkä tämä mummo tarvitsisi korkeamman kelkan kauppareissuille. 

8. Pidän tärkeänä osata villasukkien teon.                                                                                                   

Villasukat ovat eniten käyttämiäni sukat. Olen villasukat jalassa syyskuusta huhtikuulle. Ne lämmittävät ihanasti jalkoja, joskus käytän niitä unilääkkeenä. Illalla, jos jalat on nukkumaan mennessä kylmät, en saa unta. Silloin laitan villasukat jalkaan ja uni tulee pian. Vanhoissa taloissa on usein kylmät lattiat, mutta pikku mökkimme lattiat ovat mukavan lämpimät ja vedottomat. silti villasukat ovat aina talvella jalassani. 

Käsitöitä teen satunnaisesti inspiraation iskiessä. Syyslomalla iski villasukkainspiraatio ja homma lähti hyvin käyntiin. Pari kertaa neuloin kantapään uusiksi ja sitten jatkoin jälleen. Sen jälkeen huomasin, että sukastahan tulee hirmuisen suuri, vaikka silmukkamäärä oli oikea. Siihen jäi koko kutomus, enkä ole saanut sitä vielä purettuakaan. Onpa noloa. 

Onneksi äitini, joka on vielä mummompi, pitää meidät villasukissa.

9. Kiikkustuolissa keinuminen rauhoittaa.                                                                                                    

Tottahan tämäkin on, mutta pikkuruiseen pirttiimme ei vain mahdu kiikkustuolia. Täytyy tyytyä istumaan nojatuolissa takkatulen ääressä. Ulkonakaan meillä ei ole keinua, ehkä en tarvitsekaan sellaista.

10. Ryijyt ovat mielestäni kauniita.                                                                                                                 

Totta tämäkin. Seinilläni ei valitettavasti ole yhtään ryijyä, mutta äitini aikoinaan tekemä täkänä on päässyt ruokailutilan seinälle. Se sopii hyvin kirpputorilta löytyneen senkin pariksi. Täkänästäkin kirjoitin kesällä täällä (klik)

11. Harva asia purkaa stressiä niin, kuin kangaspuiden paukuttelu.                                                                 

Stressiä tulee usein tekemättömistä töistä ja kotitöistä. Kangaspuiden paukuttelu ei kuitenkaan sovi meikäläiselle, sillä se pölisee liikaa. Muutaman maton olen äitini kangaspuilla kutonut ja todennut tukkoisen nenäni kanssa, että tämän homman muut saavat hoitaa. 

Stressiäni poistan leipomalla ja liikkumalla. Myös kohta alkavat pihatyöt ovat sitä parasta stressinpoistoa.

12. Kyllä kunnon tiikerikakku aina brownien voittaa.                                                                                    

Edellä juuri kerroin stressinpoistokeinoni. Siis leipomisen. Joka viikko leivon jotain, ainakin leipää tai sämpylää. Kaupan leipää meillä ei juuri syödä. Minun parhaita säästövinkkejäni onkin sämpylöiden lepominen. Leipää meillä ei mene ollenkaan hukkaan, kun sämpylöitä otetaan sulamaan vain tarvittava määrä. Leipomiseen etsin  uusia reseptejä netistä ja käytän myös vanhoja hyväksi havaittuja ohjeita. 

13. Voisin kuvitella asioivani mummon vaatekaapilla.                                                                                 

Helppo vastaus. En voisi!

14. Vanhat mustavalkoelokuvat saavat mielen nostalgiseksi.                                                                           

Television katselu jää aika vähäiseksi. Tällä hetkellä seuraan, kuinka Australian MasterCheffissä käy. Joskus kuitenkin innostun katsomaan myös noita mustavalkoelokuvia. Lähinnä muistissa on edellisenä talvena esitetyt Komissaario Palmu ja Niskavuori elokuvat. Ihan kuitenkaan niin nostalgian kaipuinen en ole , että ihan vartavasten hakeutuisin mustavalkoelokuvien maailmaan.  Puutarhaohjelmia kyllä katsoisin, jos siihen olisi aikaa, kun ne alkavat huhtikuussa. Mutta silloinhan puuhailen kiihkeästi pihalla.

Nyt olen vastannut kaikkiin testin kysymyksiin. Mitä siis tuli tulokseksi? Minusta taitaa kyllä pikku hiljaa kehittyä kunnon mummo. Joissakin asioissa on vielä parannettavaa. Ehkä aloitan tuosta villasukan kutomisesta taas syksyllä.

Jos haluat tehdä mummotestin se löytyy Kodin Kuvalehden nettisivulta tätäkin kautta (klik)

Tämän päivän viherrys löytyy keittiön ikkunalta: Rukolat ovat itäneet ja versot kurkottelevat kohti aurinkoa.

 Mukavaa, kun liityit joukkoomme Vaahteran lehdelle Tarja!

Aurinkoa päivääsi ihan jokaiselle toivoo mummon alku :)