Talvipesässä

Tammikuun puoliväli, pakkasta ja lumisadetta. Nautin talvesta. Olen käpertynyt omaan talvipesään ja olen siellä suojassa viimalta ja pakkaselta. Välillä on toki noustava talvipesästä ja nautittava ihanasta talvesta myös ulkona.

Talvi on rauhoittumisen ja levon aikaa. Toki, jos suosikkivuoden aikaa kysytään, vastaan kesä. Kesä on kuitenkin niin erilainen, silloin haluan ahmia sitä läkähdyksiin asti ja tuntuu, etten koskaan ennätä siitä saada tarpeeksi ja elää kaikkia hetkiä täysillä. Talvela on toisin. Saan rauhassa oleilla talvipesässä ilman turhaa hötkyilemistä. 

Pakkaspäivinä on hyvä viedä patjat, peitot ja tyynyt tuulettumaan, vaikka pölypunkkeja ei kuulemma ole enää olemassakaan. Tuo tieto saavutti minut liian myöhään ja petivaatteet on nyt tuuletettu. Mutta tulivatpa ihanan raikkaiksi oltuaan päivän -25 asteen pakkasessa. 

Talven aurinko ei vielä lämmitä, eikä juuri valaisekaan. Hetken se paistaa metsänreunalta ja sitten vaipuu taas piiloonsa. Mutta päivän pidentymisen jo huomaa. Kaupasta hommasin lisäaurinkoa ikkunalle. Tuosta ne siirtyvät pikkuhiljaa hyötykäyttöön. Näin jaksan pyöriskellä täällä talvipesässäni.

Talven iloksi ostin myös perhoskämmekän. Toivottavasti se ilahduttaa minua vielä pitkään, vaikka aikaisemmat yritykset saman kasvin parissa ovat epäonnistuneet. 

Joulun jälkeen löytyi vielä alelaarista jouluruusuja. Ne pääsevät keväällä kukkapenkkiin, josta ankarat pakkaset varmasti tuhoavat viime kesänä istutetun jouluruusun. 

Talvisen päivän aurinko laskee. Huomenna se laskee taas hetken myöhemmin. Vielä nautin tästä talvesta, ei ole kiire kevääseen. 

Tulisipa lisää lunta ja pääsisin hiihtämään omille laduilleni.