Maalainen kaupungissa

Kesän viimeinen lomamatka suuntautui rakkaaseen pääkaupunkiimme. Viivähdimme siellä jälkikasvua tervehtimässä. Helsingissä on aina hauska käydä. Joskus reissut keskittyvät pelkästään sukulointiin, mutta tällä kertaa ehdimme kierrellä ja katsella. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että nyt tuli käytyä ensi kertaa sekä Ateneumin taidemuseossa, että Suomenlinnassa. Olen jotenkin onnistunut jättämään ne väliin erinäisillä käynitkerroilla noilla tienoilla. Nyt Ateneumissa oli Tove Janssonin 100-vuotis näyttely, joten vannoutuneen muumifanin oli se nähtävä. Näyttelyhän on auki enää tämän viikon, joten sinne aikovien täytyy jo kiirehtiä.

Suomenlinnan käyntiä olemme suunnitelleet varmaan 20 vuotta, mutta aina se on vain siirtynyt. Suomen muissa linnoissa Hämeen linnaa lukuun ottamatta olenkin ehtinyt käydä, joissakin useammankin kerran. Myös erilaiset rauniolinnat, kuten Kajaanin linna, Korsholman linna, sekä muinainen jätinkirkko Kastellin linna Pattijoella on tullut koluttua. Nyt oli siis Suomenlinnan vuoro, joten tuli sekin aukko sivistyksessä tukittua.

Lauttamatka Kauppatorin rannasta sujui lautan kannella maisemia katsellen. Ilta oli melko viileä ja jo matkalla huomasin, että käsineet olisi olleet tarpeen. Pilvien rakoilusta huolimatta aurinko ei suostunut näyttäytymään, mutta onneksi ei satanutkaan.

Suomenlinnan historia on jo melkeinpä jäänyt unholaan ja muureilla kierrellessä muistin sopukoista alkoi löytyä jotain, mutta perustiedot tarkistettiin vasta pois lähtiessä lautalta löydetystä esitteestä.

Usein käykin niin, että vasta käynitkohteessa ollessa, sen historia alkaa kiinnostaa todella, vaikka siihen olisikin järkevää perehtyä etukäteen.

Syksyn merkit näkyvät jo Etelä-Suomessakin. Ruoho on kulottunut ja maaston vihreys vähitellen häviää. Rakennukset ovat kuin maahisten tai muiden örkkien asumuksia ruohokattoineen. 

Kylmissä käytävissä kierrellessä ajattelin, kuinkahan kylmää tunneleissa on talvella, kun tuulee ja merestä nousee kostea ilma ja pärskeet. Pakkasella kosteat käytävät ovat todennäköisesti olleet kierällä jäällä. 

Kierroksen loppupuolella saavuimme linnanpihalle, jossa oli Suomenlinnan perustajan hautamuistomerkki. 

Olen aina kuvitellut Suomenlinnaa pienemmäksi, mutta vasta siellä käydessäni tajusin sen laajuuden. 

Toivottavasti onnistumme käymään siellä uudelleen, mutta onhan tuolla pääkaupungissa muutakin nähtävää. 

Kotona odottaa syksyn sadonkorjuutyöt sekä laatikkopuutarhan laajennus ja muut mukavat siihen liittyvät suunnitelmat. Saas nähdä, mitä ehditään ja jaksetaa.