Kaikenlaista kuivumassa

Mukavaa tämä syyskuun alku. Säät ovat pikkusyksyn jälkeen jälleen kesäiset. Aurinko lämmittää aamupilvien hälvettyä ja illatkin ovat erityisen ihania. Viime viikonloppuna, kun olimme reissussa, oli pikkusyksyn kylmin yö ja syksyn ensimmäinen halla vieraili näillä seuduilla. Onneksi peitimme kurpitsat harsolla, niin vahinkoja ei juurikaan tullut, vaikka pakkasta oli paikoin yli -2 astetta. Tässä mittariin räystään alla oli tallentunut lukema -0,9. Asterit etupihalla eivät olleet moksiskaan, eikä kasvihuoneessa ollut hallavaurioita, vaikka ovi jäi hieman auki ja unohdin kertoa siitä kotimiehelle.

Pihallamme on kaksi omenapuuta, jotka edelliset asukkaat ovat istuttaneen ja ne ovat jo melko isoja. Tänä syksynä omenia on paljon, vaikka kukinta-aikaan säät eivät olleet erityisen suosiolliset, mutta ilmeisesti pölyttäjät tekivät tehtävänsä suotuisina hetkinä. Jokin ongelma omenilla on kuitenkin ollut, sillä varhaisemman lajikkeen omenat ovat aika rupisia. Makuunhan se ei vaikuta, mutta epämääräinen ulkonäkö vähentää houkuttelevuutta. Varhaisemman omenapuun lajikkeen nimi on jäänyt epäselväksi. Entinen isantä sanoi sitä valkeaksi kuulaaksi, mutta sen verran tiedän omenista, että sitä se ei ole. Toinen puu on melko varmuudella punakaneli ja sen hedelmät eivät ole saaneet rupea juuri ollenkaan.

Kuvassa näkyvä aikainen lajike on melko hapoton ja makea. Oikein hyvä syöntiomena, mutta emme mitenkään ehdi syödä niitä vain syömällä ja tämä lajike ei säily pitkään varastossa, niin jotain hyötykäyttöä niille pitäisi olla. Jos tunnistat lajin kuvan perusteella, olisin iloinen, jos kertoisit sen kommentissa.

Mummin kasvikuivuri on ollut hyvänä apuna omenien säilönnässä: Omenaporalla siemenkota pois, omenat viipaleiksi ja kuivuri hurisemaan. Onhan se kyllä melkoinen sähkönsyöppö. Illalla kuivumaan laitetut omenat ovat aamusella sopivasti kuivuneita.

Kuivattuja omenoita on mukava napsia, jos makean tuska yllättää.  

Omenien lisäksi kuivumassa on muutakin. Keittiön katosta roikkuvaan ritilätelineeseen ole ripustellut yrttejä ja chiliä kuivumaan. Yrtit ovat oikeastaan vain koristeena, mutta chilit maustavat ruokia talven aikana. Nyt vasta chilin alkusato on ripustettu. Chilit kuivaan pujottamalla ompelurihmaa kannan läpi neulalla. Samaan lankaan laitan kaikki sillä hetkellä kypsyneet. Joka päivä uusia chilejä punastuu ja odottaa vuoroaan päästä ripustettavaksi. Pian pikkuisia tonttulakkeja roikkuu kymmenittäin, jos säät suosivat ja loppusato kypsyy. 

Huvimajakin on nyt kuivatushuoneena. Siellä kuivuvat koristeeksi tarkoitetut pihlajanmarjatertut.

Huomenna on ihana syyskesäinen sunnuntai. Nautitaan vielä hetki auringosta ja sen viimeisistä lämmittävistä säteistä ja talletetaan ne muistoihin talven varalle.