Omenapuun kukkiessa

Vuodet eivät ole veljeksiä. Onneksi! Tänä keväänä ja alkukesästä sää on suosinut ja kaikki kasvaa vinhaa vauhtia. Vuosi sitten tuskailin lämmön ja valon puutetta, mutta nyt aurinko on paistanut ja lämpö ehti myös meille. Kyllä tuntuu jo niin kesältä täälläkin.

Näin keväällä blogin kirjoittaminen näin pohjoisemman Suomen näkökulmasta on vähän tylsää. Kaikki Etelä-Suomen bloggarit kuvaavat kukivia pihojaan ja lukijat ihastelevat kevään kukkaloistoa, sitten kun samat kukat myöhemmin kukkivat täällä, ei enää tee mieli laittaakaan kuvia blogiin, kun ne on jo niin nähty. Toisaalta kuka tässä joutaa blogia kirjoittamaan, kun kädet on kyynärpäitä myöten mullassa jatkuvasti. Kuvaamaankaan en meinaa ehtiä, sillä silloinhan joutuisin pesemään kädet ja taas puuhat seisahtuisivat.

Meillä on kaksi omenapuuta. Toinen kukkii juuri nyt aivan valtavasti, mutta toisessa taitaa olla vain viisi kukkaa. Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Omenapuun kukinta on kyllä yksi kevään upeimmista näyistä.

Illansuussa puuhailin kukkapenkissä omenapuun alla. Voisiko ollakaan parempaa työpaikkaa! Yläpuolella tuoksuva, kukkiva puu, täynnä surinaa ja pörinää. Onneksi pölyttäjiä on vielä runsaasti. Tosin kimalaisia voisi olla enemmänkin.

Laatikkopuutarhan olen kylvänyt pikkuhiljaa kevään kuluessa ja tänään tein viimeiset kylvöt sinne. Aurinko ja tuuli kuivattavat laatikkojen multaa ja parina iltana olenkin pitänyt melkoisia kasteluseremonioita. Jokaiseen laatikkoon pitää kaataa vähintään kaksi kannullista vettä. Satoakin alkaa olla luvissa: Retiisi ja salaatti kasvavat huimaa vauhtia.

Olen joutunut ottamaan järeät aseet lintujen torjunnan avuksi. Laitoin vanhaa kompostia takempiin laatikoihin ja vaikka kaivoin sen syvälle mullan alle, niin naakat ja harakat vainusivat sen ja tulivat saaliin jaolle. Onneksi en vielä ollut ehtinyt istuttaa tai kylvää mitään niihin. Heti kylvöjen jälkeen peitin laatikot harsolla, mutta harsoja on nokittu puhki. Varastosta kaivelin pöllön, joka on aikoinaan hankittu turvaamaan viinimarjasatoa. Sen pelottava vaikutus taitaa kuitenkin olla melko vähäinen.

Kylvötyöt ja istutukset ovat siis pääosin tehty. Jotain pientä pitää kuitenkin vielä istutella sillä perennapenkit huutavat talven jäljeltä tyhjyyttään.

Opintovapaa on nyt sitten käytetty. Huominen on vielä jäljellä, mutta sitten työt kutsuvat. Hassua, muut jäävät lomalle, mutta minä menen töihin.