Liekö tässä järjen hiventäkään

Kevättalvi on kotipuutarhurin tuskaisinta aikaa. Siemenluetteloja selataan, taimistojen kuvastoja ja nettisivuja selataan silmät ymmyrkäsinä yömyöhään asti ja hurjat suunnitelmat kukoistavasta pihasta ja hyötykasvien suurista sadoista jylläävät ajatuksissa. Pihalle ei vielä voi kuitenkaan mennä mitään puuhaamaan, joten siemeniä piilotellaan multaan sisätiloissa ja ruukkuja laitetaan kaikki ikkunalaudat ja pöydät täyteen. Jokainen kotipuutarhuri odottaa aikaista kevättä, että saisi hellästi vaalitut taimet istutettua hyvissä ajoin lämpöiseen puutarhamultaan.

Siemenpusseja hypistellessä tulee hullun kiilto silmiin: Jos kuitenkin vielä laittaisin tuota ja tuota ja muutama siemen vielä varmuuden vuoksi, jos kävisi niin ikävästi, että itäminen epäonnistuisi. Tomaattieja täytyy laittaa viittä, kuutta sorttia, ja kurpitsoita samalla lailla. Erikoisuuksiakin täytyy haalia, joskus hinnalla millä hyvänsä.

Multaa saa kaupasta kantaa selkä vääränä ja tyhjiä ruukkuja haalitaan ystäviltä ja sukulaisilta. Maitopurkit ja muut tölkit ja tötteröt kierrätetään istutusruukkuina. Välillä multa ruukkujen pinnassa pölähtää homeesta ja välillä mullasta puskee sientä tai muuta epäilyttävää. Esikasvattajan pahin vihollinen on tietenkin jokin kirva tai muu ötökkä, joka tekee muutamassa päivässä selvää koko kasvustosta.

Loppukeväästä kaikki paikat ovat sitten täynnä honteloita luikuroita, jotka huoneenlämmössä, auringon paistaessa tarvitsevat kastelua päivittäin. Auta armias, jos kastelu jonakin kirkkaana päivänä unohtuu, silloin puolikuolleita taimia saa tekohengittää oikein urakalla, että koko kevään kasvatus ja hoitourakka ei menisi hukkaan. Lisäksi hontelot taimet sotkeentuvat keskenään ja katkeilevat, kun niitä siirtää.

Kun sitten olisi aika siirrellä kasvustoa pihalle, tietenkin paljon myöhemmin mitä intomielinen kotipuutarhuri kuvitteli, on kylmää ja sateista. Kaikkina poutaisina hetkinä käydään palkkatyössä ja iltaisin kuunnellaan sateen ropinaa sisällä ja lueskellaan netistä, miten puutarhabloggaajat muualla maassa  (lue etelämmässä) nauttivat kukoistavasta pihasta kevättyöt tehtynä. Niinhän se kevät kuluu.

Hintaahan tälle hullutukselle kertyy. Hienoja ruukkuja pitää ostaa, mihin olisi sitten mahdollista laittaa sisällä esikasvatetut kukkaset. Multa on aina lopussa ja lannoittaakin täytyy. Pakkasöitten uhatessa hienot daaliat ja samettikukat pitää peittää harsolle, joten sitäkin on hankittava. Pian puutarhuri saa kurkistella tyhjää rahapussia ja tyytyä syömään nokkoslettuja pihan antimista.

Toivottavasti edes joku esikasvatetusta onnistuisi, että kesällä riittäisi sadeveden keruuta, kastelemista, miettimistä mistä saadaan kastelija pikku reissun ajaksi. Muistettavaa riittää myös lannoittamisessa: Milloinkahan sitä lannoitetta tuli viimeksi laitettua, oliko se viime viikolla vai sitä edellisellä vai kenties jäikö se kokonaan antamatta. Ainahan se pihallakin vaanii kaikenlaiset kirvat ja kukot ja muut, jotka viimeistään pilaa koko kukkanautinnon tai syötävän sadon. On se tämä viljely haasteellista.

Kaikesta huolimatta olen jotain rohjennut kasvatella ja nyt kasvihuone odottelee innoissaan tomaattejani, chiliä, suippopaprikaa, kurkkua. Laatikkopuutarhaan pitäisi laittaa kesä-, myski-, sekä halloweenkurpitsat. Huonosti kasvaneet samettiruusut aloittelevat nuppujen tekoa, Kyllä niitä muutama onneksi tulee, vaikka kylvin ne kolmeen tai neljään kertaan. Ensikertalaisen daaliat voivat jopa kukkiakin, jos hyvin käy. Gladioluksen sipulit meinasi unohtua, mutta pienet alut niissäkin on. Maissit on jo pitkällä, vaan mistä niille löytyisi paikka ?

Kasvihuone on saanut uuden sisustuksen. Talon ahkerat miehet, isä ja poika tekaisivat sinne istutuslaatikot, Nyt se odottelee uusia asukkaita, ensin vain multapetit paikoilleen.

Kuva on valitettavasti vähän vinossa, mutta ei se aina niin nuukaa ole. Alemmassa kuvassa kaikenlaiset kasvatelmat odottelevat loppusijoituspaikkaansa.

Noiden lisäksi olisi nämä yläkerran tomaattihujopit, jotka ovat vielä tästä (24.4.) venähtäneet pituutta niin, ettei niitä enää taida uskaltaa esitelläkään.

Ensi keväänä pitää laittaa jäitä hattuun, ettei tämä esikasvatus näin hulluksi mene. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Loppukevennykseksi päivän kukka. Sanokaahan onko tämä eilen nupustaan puhjennut kaunotar sellainen etsitty perinnenarsissi?