Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

maanantai 25. toukokuuta 2015

Liekö tässä järjen hiventäkään

Kevättalvi on kotipuutarhurin tuskaisinta aikaa. Siemenluetteloja selataan, taimistojen kuvastoja ja nettisivuja selataan silmät ymmyrkäsinä yömyöhään asti ja hurjat suunnitelmat kukoistavasta pihasta ja hyötykasvien suurista sadoista jylläävät ajatuksissa. Pihalle ei vielä voi kuitenkaan mennä mitään puuhaamaan, joten siemeniä piilotellaan multaan sisätiloissa ja ruukkuja laitetaan kaikki ikkunalaudat ja pöydät täyteen. Jokainen kotipuutarhuri odottaa aikaista kevättä, että saisi hellästi vaalitut taimet istutettua hyvissä ajoin lämpöiseen puutarhamultaan.

Siemenpusseja hypistellessä tulee hullun kiilto silmiin: Jos kuitenkin vielä laittaisin tuota ja tuota ja muutama siemen vielä varmuuden vuoksi, jos kävisi niin ikävästi, että itäminen epäonnistuisi. Tomaattieja täytyy laittaa viittä, kuutta sorttia, ja kurpitsoita samalla lailla. Erikoisuuksiakin täytyy haalia, joskus hinnalla millä hyvänsä.

Multaa saa kaupasta kantaa selkä vääränä ja tyhjiä ruukkuja haalitaan ystäviltä ja sukulaisilta. Maitopurkit ja muut tölkit ja tötteröt kierrätetään istutusruukkuina. Välillä multa ruukkujen pinnassa pölähtää homeesta ja välillä mullasta puskee sientä tai muuta epäilyttävää. Esikasvattajan pahin vihollinen on tietenkin jokin kirva tai muu ötökkä, joka tekee muutamassa päivässä selvää koko kasvustosta.

Loppukeväästä kaikki paikat ovat sitten täynnä honteloita luikuroita, jotka huoneenlämmössä, auringon paistaessa tarvitsevat kastelua päivittäin. Auta armias, jos kastelu jonakin kirkkaana päivänä unohtuu, silloin puolikuolleita taimia saa tekohengittää oikein urakalla, että koko kevään kasvatus ja hoitourakka ei menisi hukkaan. Lisäksi hontelot taimet sotkeentuvat keskenään ja katkeilevat, kun niitä siirtää.

Kun sitten olisi aika siirrellä kasvustoa pihalle, tietenkin paljon myöhemmin mitä intomielinen kotipuutarhuri kuvitteli, on kylmää ja sateista. Kaikkina poutaisina hetkinä käydään palkkatyössä ja iltaisin kuunnellaan sateen ropinaa sisällä ja lueskellaan netistä, miten puutarhabloggaajat muualla maassa  (lue etelämmässä) nauttivat kukoistavasta pihasta kevättyöt tehtynä. Niinhän se kevät kuluu.

Hintaahan tälle hullutukselle kertyy. Hienoja ruukkuja pitää ostaa, mihin olisi sitten mahdollista laittaa sisällä esikasvatetut kukkaset. Multa on aina lopussa ja lannoittaakin täytyy. Pakkasöitten uhatessa hienot daaliat ja samettikukat pitää peittää harsolle, joten sitäkin on hankittava. Pian puutarhuri saa kurkistella tyhjää rahapussia ja tyytyä syömään nokkoslettuja pihan antimista.

Toivottavasti edes joku esikasvatetusta onnistuisi, että kesällä riittäisi sadeveden keruuta, kastelemista, miettimistä mistä saadaan kastelija pikku reissun ajaksi. Muistettavaa riittää myös lannoittamisessa: Milloinkahan sitä lannoitetta tuli viimeksi laitettua, oliko se viime viikolla vai sitä edellisellä vai kenties jäikö se kokonaan antamatta. Ainahan se pihallakin vaanii kaikenlaiset kirvat ja kukot ja muut, jotka viimeistään pilaa koko kukkanautinnon tai syötävän sadon. On se tämä viljely haasteellista.

Kaikesta huolimatta olen jotain rohjennut kasvatella ja nyt kasvihuone odottelee innoissaan tomaattejani, chiliä, suippopaprikaa, kurkkua. Laatikkopuutarhaan pitäisi laittaa kesä-, myski-, sekä halloweenkurpitsat. Huonosti kasvaneet samettiruusut aloittelevat nuppujen tekoa, Kyllä niitä muutama onneksi tulee, vaikka kylvin ne kolmeen tai neljään kertaan. Ensikertalaisen daaliat voivat jopa kukkiakin, jos hyvin käy. Gladioluksen sipulit meinasi unohtua, mutta pienet alut niissäkin on. Maissit on jo pitkällä, vaan mistä niille löytyisi paikka ?

Kasvihuone on saanut uuden sisustuksen. Talon ahkerat miehet, isä ja poika tekaisivat sinne istutuslaatikot, Nyt se odottelee uusia asukkaita, ensin vain multapetit paikoilleen.



Kuva on valitettavasti vähän vinossa, mutta ei se aina niin nuukaa ole. Alemmassa kuvassa kaikenlaiset kasvatelmat odottelevat loppusijoituspaikkaansa.



Noiden lisäksi olisi nämä yläkerran tomaattihujopit, jotka ovat vielä tästä (24.4.) venähtäneet pituutta niin, ettei niitä enää taida uskaltaa esitelläkään.


Ensi keväänä pitää laittaa jäitä hattuun, ettei tämä esikasvatus näin hulluksi mene. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Loppukevennykseksi päivän kukka. Sanokaahan onko tämä eilen nupustaan puhjennut kaunotar sellainen etsitty perinnenarsissi?



10 kommenttia:

  1. Hauska juttu puutarhailijan elämästä, näinhän se menee. Lisäisin vielä, että jos hyvin onnistaa niin syksyllä ollaan ihmeissään satopaljouden kanssa, että mitähän näistä nyt tekisi ja miten säilöisi......ja ensi keväänä laitan sitten kyllä vähemmän.... Siisti kasvihuone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio Gitta. Ja tietenkin vielä lisäyksenä se, että kellariin rakkaudella säilötyt mehut ja hillot homehtuvat ja porkkanat mätänevät jo ennen joulua. Niin kävi minulle.

      Poista
  2. Sitä jotenkin pitkän talven jälkeen lähtee täysillä näihin kylvö- ja istutuspuuhiin, ettei muista sitä jarrua välillä painella. Sitten ollaankin jossain vaiheessa pienessä pinteessä purkkien ja taimien kanssa. Mutta kai se kuuluu tähän taudin kuvaan :)
    Että on hienot laatikot kasvihuoneessa. Ihan mahtavat!

    VastaaPoista
  3. Niinpä. Jossain vaiheessa ainakin minä huomaan siemenpusseja pyöritellessä, että joku ihana juttu on jäänyt unohduksiin ja siemenet pitää jemmata seuraavaa kevättä odottamaan. Nyt minua harmittaa, että hajuherneet ja auringonkukat "unohtuivat, eivätkä ne ehkä olisi mahtuneetkaan mihinkään. Välitetäänpä isännälle ihastelut kasvilaatikoista! Nyt saivat jo oikeasti täytettä. Ensimmäiset tomaatintaimet ja Paska-kurkut pääsivät multaan.

    VastaaPoista
  4. Edelläkuvatun taimikasvatus prosessin seuraava vaihe meillä oli taimien kuljetus autolla 40 km mökille. Siinä matkalla jo moni hento kurkun taimen varsi rapsahti poikki. Sitten tuuli riepotteli taimia kasvimaalla ja lopuksi yksi pakkasyö teki ainakin kurkun taimista lopun. Sitten marssittiin taimikauppiaan luo ostamaan uudet taimet. Tänä keväänä ei ole yhtään esikasvatettua tainta. Osasyynä Camino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minunkin kannattaisi suunnitella joku matka ensi kevääksi, niin jäisi esikasvatushullutus tekemättä :)

      Poista
  5. Samaa mieltä. Itselläni lähti mopo käsistä viime syksynä noiden siementen kanssa. Nostan aina keväällä toukokuun alussa taimet harson alle ulos (en omista kasvihuonetta). Tänä keväänä olisi pitänyt odottaa lämpimiä kelejä. Taimet ovat edelleen pieniä kylmyydestä johtuen. Eikä tuuliset kelit parantanut taimien tilannetta yhtään=(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentin julkaisu viivästyi, kun kännykkä ei oikein ollut yhteistyöhaluinen. Kylmyys on tosiaan huonoa taimille. Harvallapa löytyy kotoa optimaaliset olosuhteet. Nyt alkaa säät onneksi olla kohdallaan, eikä yöpakkasia taida olla näköpiirissä. Nyt siis taimet pihalle!

      Poista
  6. Hienot laatikot kasvihuoneessa! Ja minun tomaattini ovat myös ihan järkyttäviä hujoppeja, en tiedä miten ikinä saan istutettua ne kasvihuoneeseen. Tarvitaan varmaankin kolme käsiparia: yksi istuttaa, toinen pitää kiinni hujopeista varsista ettei katkea ja kolmas kieputtaa tukinarua. Yhden sortin show siis tulossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaanpa kehut miesväelle! Minun luikerot on eilen laitettu laatikoihin. Saa nähdä mitä niistä tulee. Yksitellen kaksin käsin taimet piti kantaa ja ulkona vielä varjella kovalta tuulelta.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.