Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

maanantai 7. syyskuuta 2015

Aurinkoa pilviseen päivään

Tänään paksu pilvi peitti auringon. Sadetta ei juurikaan tullut, mutta syksyn koleus on saapunut. Tummat pilvet eivät rakoilleet ollenkaan, Ihan kaikesta voi huomata syksyn saapuneen. Tänään oli todellinen ankea alkusyksyn päivä. Tähän ankeuteen tuo iloa ja väriä vilkaisu laatikkopuutarhaan päin. Siellä loistaa satoja keltaisia isompia ja pienempiä aurinkoja. Värit hehkuvat aivan sisälle asti, kuin pilveen olisi yllättäen tullut pieni rako, josta auringon valo säteilee.


Kehäkukat ovat kukkineet jo jonkin aikaa, mutta aina puhkeaa uusia nuppuja. Kehäkukka on aivan ihana loppukesän kukka. En osaa päättää, kunpi on kauniimpi, keltainen vai oranssi. Onneksi molempia riittää. Olen kylvänyt niitä kolmeen laatikkoon. ja ne peittävät alleen porkkanat ja valkosipulit. Saankohan niistä satoa ollenkaan?




Kukkien kasvatuksessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea sadolla tekisi ja mihin sen säilöisi. Nyt olen ainakin säilönyt omat kukkani tähän blogiin todella perusteellisesti. Ehkä voin tarjoilla niitä teille joskus talvellakin, kun oikein ikävöin kesää.

Kehäkukat eivät ole laatikkopuutarhan ainoat keltaiset kukkijat. Vielä runsaslukuisempana taitaa kukkia pikku samettikukka. Sen piti karkoittaa kukkakaaleista ötököitä, mutta aivan täydellisesti se ei tehtävässään onnistunut. Kukkakaalien lehtiin ilmaantui kesän edetessä kuitenkin reikiä.


Kasvihuoneessa on myös pikkusamettikukkaa ja siellä sen tuoksun huomaa selvemmin. Siinä on mielestäni mukava sitruksen tuoksu.

Krassit vielä jaksavat kukkia. Pian olisi aika kerätä siemeniä talteen ensi kesää varten. Ensi keväänä pitää olla hieman huolellisempi kylvötöissä, etten kylvä samaan ruukkuun monia siemeniä, niinkuin tänä keväänä tein. Krassia kasvoi kurpitsojen kanssa samassa ruukussa ja krassi voitti. Kurpitsat hävisiät kilpailun elintilasta kylmänä kesänä, jonka säät olivatkin krassille otolliset.


Vilkaisu laatikkopuutarhaan paljastaa sen ränsistyneisyyden ja kasvun loppuvaiheen. Pian, ensimmäisten hallaöiden jälkeen on siivouksen aika. Vielä en ole raaskinut kiskoa kasveja kukkineita unikkoja lukuun ottamatta pois. Varmaan haluan sillä tavalla tarttua lähtevän kesän liepeisiin, enkä päästää pois. Onneksi tälle viikolle on luvattu vielä kesäisiä lämpötiloja, jospa kasvimaalla kasvavat auringonkukatkin ehtisivät avautua.


Aurinkoa alkaneeseen viikkoosi!

4 kommenttia:

  1. Vaikka ulkona ei aurinko niin paistakaan niin sinun pihalla paistaa satoja pikku aurinkoja! Aivan ihania kehäkukkia ja samettikukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kukkapaljous on ihan hämmentävää. Ikinä ennen en ole saanut nauttia tuollaisesta kukkamäärästä, vaikka olen kylvänytkin niitä. Ehkä tämä kesä oli sitten kesäkukkakesä, heh!

      Poista
  2. Tämä kesä oli kukkakesä ja melkein ilman kastelua. Varret ovat kasvaneet pitkiksi. Onko pihallasi kultapallo. Sekin on yksi syksyn auringon lähde. Itse etsin sellaisen yhdeltä tuttavalta, kunse kuului ehdottomasti lapsuuden syksyaamuihin. Jörineihin ja astereihin asti en ole vielä ehtinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultapalloa tässä pihassa oli tosi iso penkki aivan huvimajassa kiinni. Se jouduttiin kaivamaan pois, kun siinä oli sekaisin suviruusua, nokkosta, tuoksuvatukkaa sekä kultapalloa ja muita perennoja. Muutaman juurakon säästin ja ne odottavat uutta istutuspaikkaa reservaatissa saunan takana. Siellä taisi olla kolme kukkaa tänä syksynä. Harja-ahossahan sitä kyllä oli, kun olin ihan pieni, mutta sitten se hävitettiin ja sieltä asti olen kyllä siitä haaveillut.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.