Puutarhakierroksella silmiin pistää tekemättömät työt. Huvimajan ympärystän kiveys on vain saatu alulle, mutta en jaksa sitä tässä kuumuudessa jatkaa. Viljelylaatikkojen väliin on kyllä ajettu hiekkaa, mutta kiveys odottaa tekijäänsä. Nokkoset kasvavat silmissä. Ne pitäisi ehtiä niittämään ennenkuin ne siementävät, mutta ne saavat nyt olla. Nautitaan nyt kesästä ja lämmöstä.
Kiertelen ja katselen. Ehkä esittelenkin tekemättömien töitten sijaan ihanaa keisarinkruunua, joka on puhjennut kukkaan omenapuun alla.
Tai voisin esitellä mehiläistä joka sukeltaa partasutiohdakkeen uumeniin. Hieman kadehdin mehiläisen elämää, mutta senkin täytyy ahertaa. Ehkä minä pääsen tänään helpommalla, kuin se.
Voisin myös kertoa ojanpientareella kasvavasta ruususta, luulen sitä valamonruusuksi. Siinä on todella upean väriset terälehdet. Todennäköisesti se on pyritty hävittämään pihalta, mutta iloksemme se kurkistelee ojan pohjalta ja pientareelta. Kunhan saamme pihaa järjestykseen, niin etsimme sille vähän näkyvämmän paikan.
Valamonruusun vieressä sirittää heinäsirkka. En olekaan vielä vanha, sillä kuulen siritystä ympäri pihaa. Muutama vuosi sitten luulin, että olen jo menettänyt heinäsirkkojen sirityksen, mutta ilokseni niin ei ole käynytkään.Yritin kuvata sirkkaa, mutta tietenkin se hyppäsi pois.
Keväällä leikattu pelargonia availee ensimmäisiä nuppujaan portaalla. Ihanat vaaleanpunaiset kukat sulostuttavat ohikulkijan askelia.
Kierros pihalla jatkuu laatikkopuutarhaan. Siellä härkäpapu kukkii hurjasti.
Ja punajuuret ovat jo kasvaneet eilisen harvennuksen jälkeen.
Vielähän ne ovat pieniä ja satoa saa odotella, mutta kasvu ilahduttaa.
Kierroksen loputtua voinkin mennä huvimajaan juomaan vanhanaikaisesti punaviinimarjamehua. Sepä onkin hyvää ja virkistävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.