Marrasmietteitä

Harmaita aamuja, sumuisia päiviä, räntäsadetta, koleutta. Sitä on marraskuu. Ensilumi on satanut ja sulanut. Musta maa on mustana iltana mustaakin mustampi. Paksut pilvet eivät väisty auringon edestä, ja jos joskus hetkeksi väistyykin, niin matalalta paistava aurinko ei juuri valaise.

Kamera on unohtunut jonnekin lipaston nurkkaan, mutta en ole sitä ehtinyt kaivatakaan.
Päiväni täyttyvät nyt jostakin aivan muusta. Kirjapino vieressäni nousee ja laskee sitä mukaa, kun oppimistehtävät valmistuvat ja kurssit muuttuvat. Sormet muistavat mistä mikäkin kirjain löytyy näppäimistöltä. Kymmenet sivut siirtyvät luettaviksi ja arvosteltaviksi.

Marraskuu on ulkona musta, mutta sitä en muista, kun keskityn opiskeluun. Onkohan läppärin hohde minun kaamosvaloni?

Blogi meinaa vaipua unohlaan, enkä oikein muista edes käydä lukemassa muidenkaan blogeja.
Niiden aika on taas sitten, kun opiskelut on paremmalla mallilla.

Lunta odotellessa laitoin tähän tuon viime jouluna otetun kuvan. Ehkä lumi piankin saapuu valaisemaan meidänkin pihapiiriä.

Aivan pian on sinisten hetkien aika.