Muistoja vuodelta 2016

Vuoden vaihtuessa on hyvä muistella menneitä. Kulunut vuosi on omalla kohdallani ollut hyvin tavallisuudesta poikkeava. Opiskelut jatkuivat aivan jouluviikolle asti ja veivät kaiken vapaa aikani.  Nyt kaikki oppimistehtävät on naputeltu ja normaali arki alkaa huomenna. Ehkäpä jatkossa blogillekin riittää aikaa.

Tammikuussa tehtailimme jäälyhtyjä. Ne olivat kyllä kauniita sinisessä illassa, mutta jäälyhtyjen ilo jäi kuitenkin lyhyemmäksi, kuin luulimme. Nykytalvet eivät suosi jäärakennelmia. Harmi. Tänä talvena en ole tehnyt ainoatakaan jäälyhtyä.

Helmikuun säät vaihtelivat ja välillä talven tunnelma oli tipotiessään.

Onneksi lunta satoi lisää ja saimme hieman piristystä pihaan.

Maaliskuussa suunnittelin jo tulevia kylvöpuuhia ja sain siemenpussit hyvään järjestykseen odottamaan käyttöä.

Huhtikuussa kävin syöpäleikkauksessa ja puutarha-asiat siirtyivät taka-alalle. Heräävä kevät antoi kuitenkin voimaannuttavia ajatuksia. Leikkauksen jälkeen en saanut vähään aikaan tehdä multatöitä ja muutenkin elin maltillisesti.

Toukokuussa sain hyviä uutisia: Alkava syöpä oli saatu poistettua, eikä sädehoitoakaan tarvittu. Lisäksi sain opiskelujen tuloksena itselleni uuden ammattipätevyyden. ( Tosin toiset opiskelut jatkuivat jouluun saakka) Elämä hymyili ja pääsin jälleen puutarhatöihin.

Kesäkuussa yöt olivat kylmiä, kasvulaatikoita ja kasvimaata piti peitellä harsoilla. Mutta onneksi luonnonkukat kukoistivat.

Heinäkuussa nautin suunnattomasti kesäkukkien loistosta. Ihanat unikot ja kosmoskukat kukkivat laatikkopuutarhassa.Vanha kamerani lopetti toimintansa ja aloitin opetella kuvaamista uudella kameralla.

Elokuussa aloittelin jälleen opintoja ja blogin kirjoittelu jäi vähiin. Onneksi aikaa riitti kuitenkin kuvaamiseen ja puutarhan ihasteluun. Elokuun illoissa puutarhan köynnöskaareen asetetut aurinkokennovalot loivat tunnelmaa.

Syyskuussa kiireitä riitti sekä pihalla, sadonkorjuussa, marjametsässä ja tietenkin opiskelussa. Harmittelin, kun pelargoniat kukoistivat vasta loppukesällä ja olivat parhaassa kukoistuksessa, kun yöpakkaset saapuivat. Nyt nuo pelakuut odottavat uutta kasvukautta verstaan ikkunoilla. Jospa ensi kesänä ne aloittaisivat kukkimisen aikaisemmin.

Lokakuussa haravointia riitti. Ihanat lehtikasat siirtyivät kompostin täytteeksi ja marjapensaiden juurille. Jospa ensi syksynä haravointiurakka olisi hieman pienempi.

Vuonna 2016 talvi tuli aikaisin. Marraskuun alusta asti meillä on ollut lunta enemmän tai vähemmän maassa. Tämä talvi on ollut itselleni oikein ihanaa, sillä monena vuonna talvea ja lunta on odotettu ja odotettu. Lumi tekee maiseman valoiseksi. Marraskuussa oli myös paljon kirkkaita päiviä ja periteinen kaamosmasennus ei tänä talvena ole löytänytkään minua. Lumisella pihalla oli hauska seurata erilaisten kulkijoitten jälkiä. Fasaaniherran jäljet ovat melko mahtavat.

Joulukuussa vielä riitti opiskelukiireitä, mutta onneksi jouluksi sain kaiken tehtyä, mutta perinteiset askartelut ja muut joulupuuhat jäivät tekemättä. Jouluna sain onneksi hieman lomaa ja lomanvietto olikin oikein rentouttavaa perheen parissa.

 

Siinäpä oli kuva jokaiselta vuoden 2016 kuukaudelta. Ehkä kesäkuvat ansaitsevat oma muistelupostauksen. Kuvia on niin paljon ja etenkin kuvat laatikkopuutarhasta sykähdyttävät aina, kun katselen niitä.  

Hyvää uutta vuotta. Jospa joku vanha lukija vielä löytäisi tänne Vaahteran lehdelle.