Mietteitä kultasateen juurella

Puutarha- ja blogi-innostus ovat olleet kadoksissa koko kevään. Missä lienevät? Osin tietenkin syynä ovat kevään kehnot säät, jotka eivät houkutelleet juuri ollenkaan pihatöihin. Kaikki kylvöt myöhästyivät ja vasta kesäkuun alussa sain tehtyä vähäiset hyötykasvien kylvöt . Kesäkukat jäivät likipitäen kylvämättä, vaikka olin suunnitellut hienoja Suomi100-kylvöjä. No odottakoon siemenpussit ensi kevääseen, jospa sitten...

Laatikkopuutarhassa on havaittavissa jo pientä kasvua, mutta lämpöä edelleen odottelen, että kasvu rehevöityisi ja satoa voisi saadakin. Eilen vielä tein täydennyskylvöjä ja laitoin kyssäkaalin ja retiisin siemeniä aukkopaikkoihin.

Puutarhainnostusta kävin herättelemässä tuolla naapurimaan puolella. Siellä kultasadepuut ja -pensaat kukkivat juuri parhaillaan. Ihastelin näitä meillä menestymättömiä pensaita oikein urakalla.

Samoin myös alppiruusut kukkivat siellä. Niitä voi kyllä täälläkin jossakin pihassa nähdä, mutta ei tämmöisiä jättiläisiä, kuten Sandhamnissa Tukholman saaristossa, josta myös kultasateen kuva on.

Samoin ihastelin myös punaisena kukkivia hevoskastanjoita, jotka vielä kukkivat valkoisten jo lakastuttua. Suuret tammet ja vaahterat lumosivat minut ikiaikaisne runkoineen.

Kotiin palattua haikailin omallekin pihalle tuommoista kukkaloistoa. Olisipa komeaa tähystellä alppiruusunkukkia linssin läpi ja makoilla pihanurmella kultasateen alla piilossa. Hevoskastanjakin olisi mukava saada kasvamaan ja kukkimaan tuoksuvin valkoisin kukin. Huoh.

Vaan mitä pihalta löytyikään, kun tarkastelin sitä. Ihanat lilat syreenit, niin runsaasti kukkivat ja helppohoitoiset.

Syreenin värikin on melkein sama, kuin kuvan alppiruusussa ja miten helppohoitoinen se onkaan. Harmi vain, että nuo syreenit ovat vähän piilossa saunan takana, eikä kukat oikein näy pihaan. Ehkä niitä täytyisi saada muutama myös pihan puolelle aurinkoiselle paikalle.

Pihlajien kukinta oli myös komeimmillaan kotiinpaluun aikaan. Niiden makea tuoksu leijui pihalla ja tänä vuonna kukinta oli ennätysrunsasta. Miksi ihmeessä haikailen kaikkia huonosti talvehtivia puita ja pensaita, joiden hoito on hankalaa ja ne vaativat jos minkäkinlaista talvisuojaa. Suomalainen pihlaja on kaunis ympäri vuoden. Alkukesästä siinä on kauniit valkoiset kukat ja loppukesästä punertuvat marjat ovat kuin uudet kukat. Joskus marjat säilyvät talveen asti, mutta usein ne häviävät jo rastaiden ahnaisiin nokkiin. Pihallamme kasvaa todella paljon erikokoisia pihlajia. En taida enää haikailla hevoskastanjan perään vaan nautin ihaista, kotimaisista pihlajista. Kultasateen alle päästäkseni minun pitää matkustella hieman useammin, ehkä siskokin ilahtuisi, jos kävisin useammin kultasateita katselemassa.

Juhannuksen jälkeinen kukkapenkki näyttää hyvin keväiseltä. Tulppaanit ja esikot sekä lemmikit kukkivat edelleen, ehkä jo hieman väsähtäneinä. Pian on akileijojen vuoro. Taidan jatkossa tyytyä näihin helppoihin vanhoihin perennoihin ja kasveihin. ehkä sormustinkukat ja kaunopunahatut saavat jäädä jatkossa kylvämättä. Päivänkakkara ja vuohenkello taitavat olla varmimmat kukat perennapenkkiin.

Tukholman saaristo on ihana luontomatkailukohde. Sandhamnista löytyy upeita hiekkarantoja ja kauniita silokallioita, pieni saaristolaiskylä ihastuttavine pikkutaloineen. Sinne pääsee kätevästi pienillä yhteysaluksilla, joita lähtee mm Stavsnäsin satamasta. Suosittelen,  jos perinteinen Tuhkolman tallaamminen ei kiinnosta.