Tässähän on itua

Laatikkopuutarhassa jo vihertää. Meidän laatikot valmistuivat vasta kesäkuun puolella, joten kylvötöihin päästiin myöhässä. Harsoakaan en tullut kylvöksille laittaneeksi, koska sää on hellinyt lämmöllä. Kylvöt on siis tehty viime lauantaina. 7.6. ja siemenet ovat suurimmalta osin itäneet.

Salaatti-ja yrttilaatikossa itää jo mukavasti. Kylvin lehtisalaattia, lollo rosso-salaattia, romaine-salaattia ja Pak choi-pinaattikaalia. sekä persiljaa ja tilliä. Tillipussissa luki, ettei aina siedä kompostimultaa. saa nähdä sietääkö nyt.

Härkäpavun taimet esikasvatin ja ne ehtivätkin melko pitkiksi ennen multaan pääsyä. mutta ovat hyvin terhakoita, eivätkä tarvitse tukea ainakaan tässä vaiheessa. Kukkanuputkin alkavat aueta. Samaan laatikkoon härkäpapujen kanssa laitoin myös muutaman jakosipulin.

Kolmanteen laatikkoon kylvin juurikasveja. Retiisi on itänyt hyvin, punajuuressakin näkyi jo ituja, mutta porkkana ei ollut vielä pinnalla.

Tässäpä on kaalilaatikko. Taimet ostin Ahvenjärven puuhtarhasta, joka on kävelymatkan päässä. Keskelle kaaleja ostin myös köynnoskrassia. Kaaliperhoset ovat lennelleet myös meidän pihalla. mutta toistaiseksi en ole huomannut munia kaaleissa. Kaalilaatikkoon kylvin myös taitepapua, mutta niiden alkuja ei ole vielä näkyvissä. Kaalien toiselle puolelle istutin pinaatin taimet.

Kesäkurpitsat ovat saaneet kavereikseen punasipuleita. Halloween-kurpitsat seuraksi istutin maissia sekä yrttien taimia. Maissinkasvatuksessa minulla on ollut epäonnea, vain kolme siementä iti. Liekö syy ollut liian kylmä esikasvatuspaikka. Melkein kaikkiin laatikoihin kylvin myös kukkien siemeniä: kehäkukkaa ja unikoita.

Laatikot ovat saaneet kauniit reunukset ja hiekan ajo väleihin on alkanut. Eilinen sade on tiivistänyt hiekan jo melko kovaksi. Seuraavana työnä on kivien laittaminen hiekan päälle. Siinä riittääkin hommaa, että saamme käytävät täyteen pyöreitä luonnonkiviä, niinkuin aikomuksemme on.

Toivottavasti  laatikot täyttyvät kohisten kasvavista vihanneksista. Se jää nähtäväksi ja siitä raportoin myöhemmin.

Kasvimaallakin vihertää. Rikkaruohot ainakin.

Siellä niitä porkkanantaimia varmaankin on. Toivottavasti ne löytyvät vesiheinien joukosta.

Varkaita ja onnistumisen tunnetta

Laatikkopuutarhan eteläkulmassa on pieni, halpa kennomuovihuone. Tämä koottiin viime keväänä, kun aloitimme ensimmäistä kesäämme tällä pihalla. Aikaisemmassa pihassa minulla on ollut kaksi kasvihuonetta, joten kasvatushommia on silläkin saralla tullut kokeiltua, mutta yritykset ja erehdykset jatkuvat. Vaikka kyseessä on siis kolmas kasvihuoneeni en ollenkaan koe itseäni asiantuntijaksi. Sen verran asiantuntemusta on kertynyt, että lattia tehtiin tiilestä suodatinkankaan päälle. Sieltä ei pitäisi rikkaruohojen kasvaa ja tiililattia kerää myös lämpöä yötä varten.

Eilen sain järjestettyä ja siivottua kasvihuoneen. Salaatti/rukola-ruukun nostin ulos, koska se oli niin iso, että sen ohi oli vaikea mennä kastelukannun kanssa. Lattialla on vielä myöhästyneitä pelakuun pistokkaita, jospa ne voisi loppukesällä jo kukkia. Basilikaa myös aina tarvitaan, vaikka en sen intohimoinen käyttäjä olekaan

.

Kurkuille laitoin tukilangat ja yksi kärhö alkaakin jo kiertyä tuen ympärille

Uusi tuttavuus on patiokurkku, jonka ostin läheiseltä puutarhalta. Sen pitäisi kasvaa n. metrin korkuiseksi ja se voi olla myös ruukussa. Saa nähdä, kuinka se viihtyy sinkkiämpärissä, vai hukkuuko se siihen. Kokeilua tämäkin .Ainakin kukkia näkyy jo olevan.

Esikasvatin itse suurimman osan tomaatintaimista, vain kolme tainta ostin puutarhalta.(varmistaakseni tomaattisatoa) Kylvövaiheessa kuvittelin muistavani tomaattilajikkeet, niinpä en laittanut ruukkuihin mitään merkkejä, ja taimien koulimisvaiheessa ruukut hieman sekottuivat. Kylvin kahdenlaista kirsikkatomaattia ja raidallista tigrellaa. Ensi keväänä lupaan olla tarkempi lajikkeiden merkinnöissä, niin jatkossa tietää paremmin, mitä kannattaa kasvattaa.

Tämä taitaa olla tigrellaa. Uskomatonta, että tomaateissani on jo nyt raakileita. Tavallisesti taimeni vasta aloittelvat kukintaansa kesäkuussa ja satoa saadaan pakkasten hiipiessä syyskuun lopussa, kun vihreät tomaatit kerätään kypsymään sisälle. No kukkia ja nuppuja kyllä on nytkin, joten sisällä punastuvat tomaatit ovat varmasti tulevankin syksyn herkkuja.

Eilen poistin myös suuren määrän varkaita tomaateista. Mutta näkyyhän noita vieläkin löytyvän.

Kasvihuoneessa kasvaa myös muutama itse kasvatettu chili, mutta niiden kuvaaminen unohtui. Ne ovat vielä kasvunsa alkuvaiheessa, mutta kukkanuppuja on jo tulossa.

Suurimman osan kasvihuoneen istutuksista laitoin Kekkilän parvekepuutarhapusseinin. Kasteleminen on hieman hankalaa, kun pussin pieneen istutusaukkoon ei meinaa saada kunnolla vettä. Osa tomaatista kärsi  selvästi veden puutteesta ja ne saivatkin heti ensiapua. Kasvatuspussit eivät ole erityisen esteettisen näköisiä. mutta joskus hinta menee esteettisyyden edelle. Mieluiten istuttaisin tomaattini suuriin punasaviruukkuihin, mutta näin tänä kesänä.

Tänään paistaa aurinko, ihana päivä tulossa. Nautitaan kesästä!

Kimmeltäviä helmiä.

Sade toi vapaapäivän pihatöistä. Lempeä tihkusade ja lämmin kesäilma olivat kuitenkin kuin samettia, niinpä sisäpuuhailun lomassa tein pienen kamerakierroksen pihalla.

Ujosti nupustaan ulos pyrkivä bellis on saanut kokea ensimäisen kesäsateensa.

Aivan väärässä paikassa kasvava hiirenvirna on kerännyt lehdilleen satoja vesihelmiä.

 Vielä kevään punertavat vaahteranlehdet kurottautuvat kohti sadetta

Ummussaan oleva pioni sekä pionien ainainen ihailija ovat myös saaneet osansa pisaroista.

Sadevesiastiat ovat täyttyneet ja vuotavat yli. Nyt olisi taas aurinkoisen sään vuoro.

Kesäisiä hetkiä

Lomalla olo on ihanaa, varsinkin kun säät suosivat. Päivät ovat olleet helteiset, mutta iltaisin virkistävä sade on huolehtinut luonnon kastelusta. Sunnuntait ovat suosikkejani. Silloin on aikaa rennolle oleskelulle ja kiireettömälle puuhailulle ja yhdessäololle. Arkisin puuhailen pihalla yksin ja silloin voi kyllä saada aikaan paljonkin, mutta yksin puuhailu on tylsää. Yhdessä touhutessa voi välillä viettää virkistäviä kahvitaukoja ja venyttää istuskelua juomalla vielä toisen, ehkä kolmannenkin kupillisen.

Helluntaiaamun kunniaksi keräsin kukkakimpun pihan reunoilta.

Lupiineja

Koiranputkia

Pidän lupiineista. Ne ovat komeita ja kauniin värisiä. Lupiinien komeudessa on tietenkin paljon parjatut kääntöpuolensa, mutta itse kerään loppukesästä siementävät kukinnot pois ja poltan ne, niin ne eivät pääse leviämään niin voimallisesti. Viikatettakin täytyy joskus käyttää, mutta maltillisesti. Koiranputkien siementämistä täytyy myös rajoittaa, mutta on ne kukkiessaan ihanaa pitsiä ja niiden tuoksu on huumaava.

Keräämästäni kimpusta tulikin varsin hempeä.

Maanantai on alkanut sateisena, ehkä on sisäpuuhien aika. Silitettävät pyykit odottavat.

Kukkien aika

Lämpimät päivät jouduttavat kesää ja puutarhassa voi jo nauttia kukkapaljoudesta. Ylivoimaisesti eniten on voikukkia. Niitä riittää ja riittää. Voikukat eivät minua niin häiritse. Antaa kukkien kukkia. En kaivele niitä pois nurmikoilta. Kukkapenkeistä ja kasvimaalta ne yritän saada juurineen pois, muuten huristelen ne surutta ruohonleikkurilla. Maailmassa on paljon suurempia murheita, kuin voikukat, joten saavat minun puolestani kukkia. Siemenhahtuvapallotkin ovat kauniita.

Tuomi ja omenapuut karistavat kukkiensa terälehdet lumisateen lailla. Ilmassa leijuu myös muita hahtuvia; haapaa ja pajua.

Perennapenkissä vallitsee tällä hetkellä kultatyräkki. Kukalla on merkillinen nimi. Alun kulta kuulostaa ihanalta, mutta tyräkki on ruma sana. Mieleen tulee lääketieteelliset operaatiot, jotka eivät nyt sovi ollenkaan perennapenkkiin. Kultatyräkki ei lukeudu suosikkeihini, mutta tarkemmin katseltuna se on oikein hurmaava.

Toinen perennapenkin kukkija tällä hetkellä on kaunokainen, bellis. Siihen olen oikeastaan aika ihastunut, sillä bellis saattaa yllättää kukkimalla nurmikolla tai marjapensaan alla.

Valkoinen kaunokainen onkin erityisen ihastuttava, harmi että se on niin pieni, että se jää helposti huomaamatta. Kukkapenkkiä kantatessani laitoin reunalla kasvaneet bellikset ruukkuun. Sielläkin ne alkavat kukkia.

Särkynytsydän aloittelee myös kukintaansa. Viime kesästä viisastuneena pitää nyt muistaa poistaa kuihtuneet kukat, etteivät ne pääse siementämään. Nyt täältä saisi särkyneensydämen taimia, jos niille olisi tarvetta.

Kielot ja kullerot ovat myös kukassa. Ne eivät ole varsinaisessa kukkapenkissä, vaan oikeastaan luonnollisissa kasvuympäristoissä saunan lähellä.

Tuoksua en valitettavasti voi lisätä tähän.

Kulleron kukkaa voisi oikeastaan luulla ulpukaksi. Niissä on jotain samaa.

Yllättävä nuppunsa aukaisia löytyykin pään päältä. Pihlaja aloittelee kukintaansa ja kukkia näyttää tulevan aivan mahdottomasti. Kohta ilma on täynnä pihlajan kukkien makeaa tuoksua.

Pihlajan kukat yllättivät, sillä yleensä ne kukkivat näillä korkeuksilla kesäkuun puolessa välissä. Pari vuotta sitten oli niin kylmä kevät, että kukinta siirtyi juhannuksen tienoille.

Ihanaa kukkien aikaa. Seuraavaksi poimitaan luonnonkukkia.

Laatikkopuutarhan kuulumisia.

Toukokuun loppu on hurahtanut juhlien valmisteluissa ja juhlinnassa. Kesäkuun alku puolestaan juhlista toipumisessa. Aika kiitää ja kesä etenee. Perinegatiivisten kesävitsinä voisi sanoa, että on syksyn merkki kun tuomi kukkii. No, kukat karisevat jo lumisateen lailla. Mitä se sitten tarkoittanee? Varmaan ensimmäinen merkki talvesta!

Laatikkopuutarhan tekemisessä olemme edistyneet melkoisesti. Esittelen tässä nyt työvaiheet, jos niistä olisi apua jollekin, joka etsii vinkkejä laatikkopuutarhan perustamiseen. Itse olisin nimittäin halunnut selkeitä ohjeita, mutta en oikein sellaisia löytänyt. Blogieissa esitellään vain kauniita lopputuloksia ja varsinaiset alustavat työvaiheet jäävät sivuseikaksi. Voi olla, että oma toteutukseni laatikkopuutarhasta ei olekaan toimiva ja lopputulos ei ole sellainen, jollaiseksi sen kuvittelin, niin jokainen harkitkoon itse, mitä vinkkejä kokeilustani haluaa toteuttaa.

Laatikoitten sisälle laitoimme vielä maisemointikankaan, jotta multa pysyisi laatikoissa.

Kangas nidottiin laatikon reunaan niittipyssyllä.Ylimääräiset reunat leikattiin pois. Kankaan kanssa piti olla tarkkana, että se saatiin laitettua alhaalta aivan kulmiin asti, ettei se jää pussottamaan ja repeä mullan painosta.

Seuraavaksi jokaiseen laatikolliseen laitettiin kerros oksahaketta. Sitä olisi varmaan saanut olla enemmänkin, mutta haketta ei ollut enempää käytettävissä. 

Kahteen syvimpään laatikkoon lisäsin vielä kompostia. ja sitten oli mullan aika. Laatikkoihin käytimme Biolanin puutarhamultaa. johon sekoitamme vielä turvetta ja hiekkaa. Yritin kovasti etsiä ohjeita mullasta ja sen laadusta, mutta en oikein löytänyt. Vasta kasvun alettua tiedämme onko valintamme ollut oikea.

Jokaiseen laatikkoon etsin vielä kourallisen matoja sekoittamaan maa-ainesta. 

Siinäpä on melkoinen säkkimäärä. mutta nyt multa on jo laatikoissa. Tervakin loppui, mutta onneksi ulkopuolelta on helppo viimeistellä laatikot.

Eilen pääsin sitten jo istutuspuuhiin. Kesä-ja halloweenkurpitsat saivat kotinsa laatikon lämpimästä mullasta.

Tietenkin istutin ne liian tiheään, mutta harvennetaan sitten, kun alkaa ahistaa.

Seuraavana hommana on laittaa hiekkaa käytäville ja sitten ruvetaan hakemaan kiviä. Onneksi lomalla ei tarvitse miettiä, mitä tekisin. Puuhaa riittää vielä loman loputtua. 

Muistin virkistystä

Pihalla riittää puuhaa. Työpäivän jälkeinen puuhailuaika tuntuu aina loppuvan kesken. Tänään oli vuorossa varsinaisen kasvimaan kääntöä ja valmistelua kylvökuntoon. Aikaisemminhan se oli jo käännelty kaivurilla, joten nyt oli käsivoiman aika. Osa rikkaruohoista olikin jo ehtinyt aloittaa kasvunsa, joten yksivuotiset saivat nyt luonnolisen hävityksen. Kasvimaata muokatessa muistin myös, miksi aloitimme laatikkokasvimaan suunnittelun ja toteutuksen.

Pieni kasvin alku työntyy esiin mullan alta. Täynnä voimaa se ja sen lajitoverit kurottuvat kohti aurinkoa. Pelto-ohdakkeet ovat mielestäni kamalimpia kasvimaan rikkatuohoja. Kun sen kitkee, niin pian samasta kohtaa nousee uusi alku kolmeksi haarautuneena. 

Pelto-ohdakkeen juuret katkeavat helposti ja pieniä palasia saa poimia tarkkaan mullasta. Näitä inhottavuuksia keräsimme suuren ämpärillisen muutamalta neliöltä. 

Todennäköisesti myös laatikkopuutarhan multaan eksyy syksyllä ohdakkeen siemeniä, jotka lentelevät viereiseltä tontilta. Niille emme voi mitään.

Sade keskeytti työmme kasvimaalla ja taivaalla näkyi upea sateenkaari.

Ihana vaalea vihreys on saapunut meillekin. Sateen jälkeen luonto tuoksuu medelle ja hennolle koivulle. 

Kesä on jo melkein täällä.