Muistin virkistystä

Pihalla riittää puuhaa. Työpäivän jälkeinen puuhailuaika tuntuu aina loppuvan kesken. Tänään oli vuorossa varsinaisen kasvimaan kääntöä ja valmistelua kylvökuntoon. Aikaisemminhan se oli jo käännelty kaivurilla, joten nyt oli käsivoiman aika. Osa rikkaruohoista olikin jo ehtinyt aloittaa kasvunsa, joten yksivuotiset saivat nyt luonnolisen hävityksen. Kasvimaata muokatessa muistin myös, miksi aloitimme laatikkokasvimaan suunnittelun ja toteutuksen.

Pieni kasvin alku työntyy esiin mullan alta. Täynnä voimaa se ja sen lajitoverit kurottuvat kohti aurinkoa. Pelto-ohdakkeet ovat mielestäni kamalimpia kasvimaan rikkatuohoja. Kun sen kitkee, niin pian samasta kohtaa nousee uusi alku kolmeksi haarautuneena. 

Pelto-ohdakkeen juuret katkeavat helposti ja pieniä palasia saa poimia tarkkaan mullasta. Näitä inhottavuuksia keräsimme suuren ämpärillisen muutamalta neliöltä. 

Todennäköisesti myös laatikkopuutarhan multaan eksyy syksyllä ohdakkeen siemeniä, jotka lentelevät viereiseltä tontilta. Niille emme voi mitään.

Sade keskeytti työmme kasvimaalla ja taivaalla näkyi upea sateenkaari.

Ihana vaalea vihreys on saapunut meillekin. Sateen jälkeen luonto tuoksuu medelle ja hennolle koivulle. 

Kesä on jo melkein täällä.