Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kukkien aika

Lämpimät päivät jouduttavat kesää ja puutarhassa voi jo nauttia kukkapaljoudesta. Ylivoimaisesti eniten on voikukkia. Niitä riittää ja riittää. Voikukat eivät minua niin häiritse. Antaa kukkien kukkia. En kaivele niitä pois nurmikoilta. Kukkapenkeistä ja kasvimaalta ne yritän saada juurineen pois, muuten huristelen ne surutta ruohonleikkurilla. Maailmassa on paljon suurempia murheita, kuin voikukat, joten saavat minun puolestani kukkia. Siemenhahtuvapallotkin ovat kauniita.

Tuomi ja omenapuut karistavat kukkiensa terälehdet lumisateen lailla. Ilmassa leijuu myös muita hahtuvia; haapaa ja pajua.

Perennapenkissä vallitsee tällä hetkellä kultatyräkki. Kukalla on merkillinen nimi. Alun kulta kuulostaa ihanalta, mutta tyräkki on ruma sana. Mieleen tulee lääketieteelliset operaatiot, jotka eivät nyt sovi ollenkaan perennapenkkiin. Kultatyräkki ei lukeudu suosikkeihini, mutta tarkemmin katseltuna se on oikein hurmaava.

Toinen perennapenkin kukkija tällä hetkellä on kaunokainen, bellis. Siihen olen oikeastaan aika ihastunut, sillä bellis saattaa yllättää kukkimalla nurmikolla tai marjapensaan alla.


Valkoinen kaunokainen onkin erityisen ihastuttava, harmi että se on niin pieni, että se jää helposti huomaamatta. Kukkapenkkiä kantatessani laitoin reunalla kasvaneet bellikset ruukkuun. Sielläkin ne alkavat kukkia.


Särkynytsydän aloittelee myös kukintaansa. Viime kesästä viisastuneena pitää nyt muistaa poistaa kuihtuneet kukat, etteivät ne pääse siementämään. Nyt täältä saisi särkyneensydämen taimia, jos niille olisi tarvetta.


Kielot ja kullerot ovat myös kukassa. Ne eivät ole varsinaisessa kukkapenkissä, vaan oikeastaan luonnollisissa kasvuympäristoissä saunan lähellä.


Tuoksua en valitettavasti voi lisätä tähän.


Kulleron kukkaa voisi oikeastaan luulla ulpukaksi. Niissä on jotain samaa.

Yllättävä nuppunsa aukaisia löytyykin pään päältä. Pihlaja aloittelee kukintaansa ja kukkia näyttää tulevan aivan mahdottomasti. Kohta ilma on täynnä pihlajan kukkien makeaa tuoksua.


Pihlajan kukat yllättivät, sillä yleensä ne kukkivat näillä korkeuksilla kesäkuun puolessa välissä. Pari vuotta sitten oli niin kylmä kevät, että kukinta siirtyi juhannuksen tienoille.

Ihanaa kukkien aikaa. Seuraavaksi poimitaan luonnonkukkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.