Tuuli kuivattaa kovasti laatikkopuutarhaa. Eilinen kastelu on jo kuivunut, varsinkin niissä laatikoissa, johin kylvin siemeniä. Työnsin sormeni multaan, enkä tuntenut ollenkaan kosteutta. Siispä kastepupuuhiin. Onneksi olin varannut kasteluvesiastiota rännien alle jo torstaina, niinpä vettä riittää vielä useampiin kastelukertoihin.
Olen saanut uuden puutarha-apulaisen. Hän on Luisa Luiseva ja suorittaa puutarhaharjoittelunsa juuri minun puutarhassani ja kasvimaalla. Luisa ilmestyi meille aamupäivällä ja on uskollisesti hoitanut sitä tehtävää, joka hänelle annettiin. Tuuli on tarttunut myös Luisan tukkaan ja lennättää sitä niin, että toinen puoli päätä näyttää hiuksettomalta.
Luisan tärkein tehtävä on hätistellä harakoita tiehensä. Mokomat harakat nokkivat sipulit pois maasta. Herneet ovat kadonneet jonnekin, ensin ajattelin, että kastelin niitä liian myöhään, kun ne eivät nousseet maasta esiin, mutta kun olin kylvänyt uudet herneet ja tarkastelin kasvua, huomasin vain kolot mullassa. Syyllisiä ei ole vielä saatu kiinni, mutta syyttävä katseeni kohdistuu harakoihin. Uusia herneensiemeniä en enää ostanut. Pärjätään niillä, mitä on kasvanut. (ehkä n.puolet kylvetyistä on saanut kasvaa rauhassa)
Luisa toimii myös marjavahtina ja ehkä syksymmällä hän vartioi omenapuita. Tietenkin tulevat tehtävät riippuvat hänen suoriutumisesta nykyisessä toimessaan.
Jätän pihan ja puutarhan muutamaksi päiväksi Luisan ja muiden puutarha-apulaisten hellään huomaan ja käväisen katselemassa muita puutarhoja ja maisemia. Ehkä seuraavassa postauksessa jo kerronkin niistä tai sitten saatte kuulla, miten laatikkopuutarhassa kasvit ovat menestyneet.
Hieman haikein mielin jätän pionit avaamaan nuppunsa
Ehkä ehdin kuitenkin nähdä nämä ihanuudet kukkivina, kun kylmät säät taitavat jatkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.