Hankea ja sänkeä

Joululoma kuluu ihanan leppoisissa tunnelmissa. Pyhät ja arkipäivät liukuvat samassa joutilaisuuden ihanuudessa. Joskus jotakin pikkupuuhaa tulee tehtyä, mutta siinäpä se. Tämä taitaa olla oikea talviunien aika. Vuorokausirytmi on jo kääntynyt niin, että illat valvotaan ja aamut nukutaan. Kohtapa se sitten kääntyy taas entiselle mallille. Vielä pari aamua saa rauhassa vötkistellä. Niistä pitää nauttia oikein kunnolla.

Vötkistelyn vastapainona on kuitenkin pitänyt vähän ulkoilla. Pikku lenkkeily ja lumityöt selvittävät vähän sisällä pöpertynyttä päätä. Suksetkin olen saanut kaivettua esille ja aloittanut hiihtelyharrastuksen. Nimenomaan hiihtelyn. Se tarkoittaa leppoisaa lykkimistä itsetehdyllä ladulla, joka alkaa heti talomme nurkalta. Joskus käyn hiihtämässäkin ajetulla ladulla, mutta se ei oikein ole minua varten. Siellä himohiihtäjät sauvovat ohi hirmuista vauhtia viimeisen muodin mukaisilla, oikeaoppisesti voidelluilla suksillaan, sekä hienoissa hiihtovaatteissaan. Semmoinen ihan välillä pelottaa meikäläistä toppahousuhiihtäjää, jonka sukset ja monot on hankittu mummonmarkoilla. Suksiakaan en osaa voidella, niin parempi tyytyä umpihankihiihtoon lähiladulla. Tänään oli ihan passeli pito sekä luisto, vaikka voiteita en ole laittanut suksiin moneen vuoteen.

Latuni teen siis lähipellolle umpihankeen ja sitä hiihtelen. Jos sataa lunta, teen uuden ladun. Ainakin valoisalla se on ihan mukavaa. Pimeässä joskus mietin koko homman mielekkyyttä. Toivottavasti saan pidettyä ladun auki, että siinä olisi mukava hiihtää huhtikuun alkuun asti. Tänään ladun teko oli helppoa, sillä vanha lumi oli kovettunut ja uutta pehmeää lunta oli n. 5 cm kantavan lumen päällä.

 Latuni kulkee syksyllä puidulla pellolla Kainon Kuohun molemmin puolin. Siltaa pitkin pääsen hiihtämään Kainon Kuohun toiselle puolelle.

Kaino Kuohu ei ole vielä jäässä, tai ehtihän se jäätyäkin, mutta on sulanut uudelleen lauhoina päivinä. Toisen haaran yli ei helposti pääse toiselle puolelle hiihtelemään. Toissa talvena vasta kestohankien aikaan uskalsin ylittää sillattoman puron.

Eilen satanut lumi on jälleen kuorruttanut ihanasti pellon reunan puita. Pikku metsikkö tarjoaa suojan lukuisille jäniksille ja rusakoille sekä kaupungin kaikille naakoille, jotka yöpyvät siellä talvisaikaan. Tänään en nähnyt yhtään pitkäkoipea. Kahdella edellisellä kerralla onnistyin näkemään jäniksen. Jälkiä kyllä riitti tänäänkin.

Kainon Kuohun varrelta löytyi myös talventörröttäjiä. Pellolta oli myös hauska katsella pikku kotiamme vähän uudemmasta näkökulmasta.

Tänään oli hieno hiihtelysää. Huomenna on luvissa kova pakkanen.Toivottavasti pakkanen kovettaa ladun seuraavaa kertaa varten luistavaksi.