Lokakuun aamu ruudun takana

Sateinen, hämärä aamu. Eilen lämmitetty takka säteilee ihanaa lämpöään sangystä nousevalle. Kahvikupillinen aamuteeveen ääressä herättelee uuteen huomeneen. Työtkin kutsuvat, mutta hetki on aikaa ennen lähtöä. Silmäni osuvat ruokapöydän takana olevaan ikkunaan. Sen takana on ihana keltainen valo. Syksyiset vaahterat loistavat hetken ennen riisuuntumistaan. Tänä vuonna vaahteroiden kauneus jäi aikaisempia syksyjä vaatimattomammaksi, vaikka kuiva ja lämmin syyskuu olisi voinut ennustaa toisin. Tänään sain kuitenkin ihailla syksyn värejä ruudun läpi. Hämärässä aamussa kuvistakin tuli hieman hämäriä.

Olohuoneen ikkunan takana laatikkopuutarha odottelee loppusiivousta. Lehtikaali vielä kukoistaa. Jos ottaisinkin sen vaikka sinkkiämpäriin portaalle koristeeksi, niin sitä tulisi ehkä käytettyä ruokiinkin. Nyt se on aivan unohtunut oman onnensa nojaan.

Makuuhuoneen ikkunasta voi myös kurkistella laatikkopuutarhaan, mutta omenapuun oksien lomasta.

Taaksen jäänyt kesä tuntuu niin lyhyeltä, paljon suunnitelmia jäi toteuttamatta ja odottamaan seuraavaa kevättä. Kasvihuoneen vieressä oleva vaahtera ei ole edelleenkään  saanut kaivattua syysasua. Lehdet putoilevat ruskehtavina jä käpristyneinä pois.

Toinen omenapuu rapistelee makuuhuoneen toisen seinän ikkunaa. Pensaisto omenapuun alla on myös syysvärissä, vaikka se ei harmaassa aamussa juuri erotukaan. Peltojen takana alkaa kaupungin vilinä. Sateesta kiiltävillä kaduilla heräävän kaupungin kiire.

Kesän kauneus on jo kaikonnut pihalta. Koko kesän kukkinut ihana perennapenkki odottaa lumikuormaa suojakseen. Viimeiset kukkijat, leimut ja asterit ovat jo antautuneet, ehkä penkin reunoilta saattaisi hyvällä onnella löytää kukkivan belliksen. Perennojen varret olen aina leikannut vasta keväällä, vaikka kai ne voisi leikata syksylläkin kasvuston sen kummemmin kärsimättä. Perennapenkkiä voi katsella ruokailutilan ikkunasta.  

Pihlajanmarjat katoavat pikkuhiljaa latvustoissa kiertelevien rastaitten nokkiin. Toivottavasti ne jättävät jotain myös tilhille, jotka pian saapuvat suurin parvin.

Sademittari täyttyy verkalleen. Sen täyttymistä on helppo seurata perennapenkin ohi kuljettaessa. Iltojen pimetessä sen tyhjentäminen vain tahtoo unohtua. Yritän merkitä muistiin päivittäisen sademäärän. Pakkasöinä muovinen sademittari saattaa haljeta, siksi se pitäisikin pian nostaa varastoon. Eilisillan, yön ja tämän päivän sademäärä on ollut 23mm. Pian taas kaino kuohu nostaa korkeuttaan.

Keittiössä on kaksi ikkunaa. Kaukana pellolla näkyvä haapa on pukeutunut keltaiseen syysasuun. Toivottavasti sade ei vielä riisu sitä, vaan se saisi näyttäytyä keltaisessa asussaan myös auringon paisteessa.

Vielä ennen töihin lähtöä kurkistan keittiön toisestakin ikkunasta. Siellä sateinen tie kutsuukin kulkemaan pihasta tielle. Pyörä odottaa polkijaa. Lumen tultua pyöräkin nostetaan varastoon odottamaan kevättä. Tänään sade ei haittaa, sillä sää on vain pukeutumiskysymys. 

Lokakuu on ikkunoitten takana. Rauha ja levollisuus on laskeutunut vaahteran lehdelle. Kesän kiireet ovat takana. Loput syksyn pihatyöt tehdään kun ehditään, siellä ne pysyvät eivätkä karkaa minnekään. Jos lumi ne peittää, niin peittäköön. Kesä on ohi.