Lomaolo

Syysloma on mukava keksintö. Sen keksijälle pitäisi antaa jonkinlainen noopelin palkinto.Viikon tauko päivätyöstä piristää ja puutarhurin kiireinen syksy päättyy ja on hetki aikaa hengähtää. Pihatyöt on tehty siltä osin, kun ne voi tehdä. Tänään vielä järjestelin varastoon sadevesiastioita ja viimeisiä kukkaruukkuja.Vaikka sää on ollut ihanan aurinkoinen, tuuli on kyllä puhaltanut suoraan Siperiasta, niin ettei päivälämpötila noussut ollenkaan plussan puolelle. Viimeisten vaahteranlehtien haravointi olikin jo haasteellista, kun ne eivät menneet sinne, minne harava olisi niitä kuljettanut, vaan ne tahtoivat mennä tuulen mukana. Harava kuitenkin voitti ja kuljetti lehdet mustaherukkapensaiden juurelle katteeksi.

Kylmänä päivänä voi hieman palkita itseään ja herkutella. Suklaacappucino eilen leivotun marianne-tiikerikakun kera maistui mainiolta. Luksusta arjen keskellä ja hetki aikaa itselle.

Olen myös taas pitkästä aikaa aloittanut käsitöitten tekemisen.Viime talvena en tehnyt yhtäkään silmukkaa puikoilla. Vaikka olen tehnyt paljonkin erilaisia neuleita, sukkia en ole tehnyt kuin yhdet: ne pakolliset ala-asteella. Olen pitänyt sitä mummojen touhuna. Ehkä sukan kutominen on myönnytys ikääntymiselle: mummoksi kai tässä muututaan halusin tai en. Saa nähdä, kuinka neulomisen käy. Ainakin lanka on juuri oikean väristä meikäläisen jalkoihin.

Takka loimottaa ihanasti ja kissa nauttii myös takan lämmöstä jalkojen juuressa. Ehkä jatkan kantapään neulomisen opettelua.