Sokerihuurrettua

Rapsakka pakkanen aamulla, auringonnousu pilvien takaa ja kylmä, kylmä itätuuli. siinäpä resepti tämän päivän valokuviin. Kylmässä tuulessa sormeni kangistuivat ja kuvaaminen oli hankalaa, kun tuuli heilutti kasveja, eivätkä ne pysyneet ollenkaan paikoillaan= kuvista tuli tietenkin epätarkkoja.

Koululaisena keräsin kiiltokuvia muistivihkoihin ja kaverit kirjoittivat niihin pieniä värssyjä. Tähän päivään sopikin hyvin eräs vanha värssy kiiltokuvavihkostani:

Mä ruusuja sulle antaisin, mut mistä mä niitä saan,
kun halla mursi kukkaset ja lumi peitti maan.

Viimeinen ruusu on jo antautunut kauan sitten syksylle, mutta vieläkin sen terälehdet ovat punaisina vaikka, sen ihana hehku on enää vain muisto menneestä kesästä.

Kesällä heinänteon aikaan niitetyt pietaryrtit ovat kasvattaneet uudet kukkavanat. Sen lisääntymisen voima on niin valtava. Pakkasta ja tuulta uhmaten myöhäinen kukkija joutuu toteamaan häviönsä:Tämän kesän siemenet jäävät kylväytymättä.

Lähipellolta löytyy myös pakkasen nöyrryttämä saunakukka

Puutarhan viimeinen kehäkukka taipuu jäisen tuulen voimasta. Vielä olisi nuppujakin jäljellä, mutta vain liian myöhään.

Tien pientareella kasvavat puolukanlehdet olivat vielä iltapäivälläkin sokerikuorrutettuja

Kelmeässä syysvalossa syysmaitiaisten hahtuvapallot pitävät vielä tiukasti kiinni siemenistään, vaikka tuuli niitä puistelisikin.

Vaikka lumi ei ole vielä peittänyt maata, aamulla tilanne saattaa olla toinen. Ennusteiden mukaan vain väliaikaisesti, sillä kylmä väistyy lämpimämpien säitten tieltä.