Hyvää yötä peiton alla

Lämpimien päivien jälkeen tulee tietenkin kylmät säät, kylmät päivät ja kylmät yöt. Tuuli kiskoo luoteesta Huippuvuorten jäistä ilmaa tuoden tyypillisen Suomen kesäsään. Hetken taisin luulla eläväni unelmien puutarhakesää, mutta se oli tietenkin vain unelmaa. Suomen kesä on täällä ja palauttaa minut todellisuuteen.

Tuulen puhaltaessa harsojen levittely on kasvimaalle ja kasveille on melkoinen suoritus. Laatikkopuutarhassa ne olivatkin valmiina. Tarkastellessani harsojen kuntoa, huomasin, että maissejani on pahoinpidelty. Syyttävä katseeni kääntyy taas noihin pahanilman lintuihin, harakoihin. Reijät harsossa ovat johtolanka salapoliisin tehtävässä.

Kasvimaalla harson sai perunapenkit ja herneet sekä auringonkukat ja härkäpavut. Muille sitä ei riittäänyt joten pärjätkööt ne omillaan, ehkä porkkanat ja sipulit pärjäävät taivasalla.

Etupihan perennapenkkiin ehdin alkuviikosta istuttaa daaliat ja gladiolukset, nehän piti myös saada peiton alle. Sinne päätyivät myös itsekasvatetut zinniantaimet, joiden hallanarkuudesta minulla ei ole tietoakaan. Mansikkakeijujen kesäkoti on myös päässyt suojaan peiton alle, jospa nyt halla ei koskettelisi turmelevasti mansikankukkkia.

Illan aurinko antaa erilaista, kaunista valoaan, siinä on hyvin lämmin sävy. Kainon Kuohun reunat näyttävät liki kauniilta. Rikkaruohot ja epätasainen kasvu ei näy tässä valossa. Loppuviikosta luvattiin tänne hurjia sateita. Kuinkahan paljon Kainon Kuohun pinta mahtaa nousta?

Pian sytytän kynttilät kasvihuoneeseen ja tuulen tyynnyttyä teen vielä harsojen tarkistuskierroksen. Toivottavasti hallaa ei tulekaan, vaikka kylmä yö onkin luvassa. Tässä tapauksessa aamu on iltaa viisaampi.

Mielenkiintoinen sääviikko on tiedossa. Jospa sitten taas aurinko jä lämpö hellisivät meitä.