Luonnonkukkien päivä

Tänään vietetään luonnonkukkien päivää. Kiva päivä, mutta sisälläpä se on tullut vietettyä. Lenkille lähtöä olen kyllä koko päivän suunnitellut, mutta suunnitelmani ovat vesittyneet tuon tuostakin, kun olen vilkaissut ikkunasta. Olen viettänyt siis tätä merkkipäivää sisätiloissa siivouksen ja järjestelyn merkeissä. Piti minun kuviakin ottaa siivouksen ja tuunauksen lopputuloksesta, mutta kamera sanoi poks, eikä suostunut enää yhteistyöhön.

Onneksi tiedostojen uumenissa on sattumoisin myös kuvia luonnonkukista. Osan kuvista olen ottanut viime viikolla ja osan vuosi sitten tähän samaan aikaan. Aina en tiedä löytämäni kukan nimeä, joten minun on käytettävä tunnistusapunani vanhaa kasvikirjaa. Tuo kirja on ollut tätieni keskikoulussa käyttämä Värikuvakasvio. Itse pidän kirjasta kovin, siinä on ihastuttavat kuvat ja entisaikojen tunnelma. Toki joskus pitää turvautua myös luonnontieteilijä Googlen apuun.

Tällä hetkellä pihalla ja lähimaastossa kukkii niittyleikikki. Taustalla näkyy voikukkiakin.

Lapsena en pitänyt ollenkaan ojakellukasta, mielestäni se oli rumilus kukkien joukossa. Usein siinä oli myös kimalaisia, joita tietenkin kammosin.Nyt olen oppinyt näkemään myös ojakellukan kauneuden.

Kotitien pieliä kaunistaa kukkivat metsäorvokit. Tosin ne ovat niin pieniä, että niitä pitää kumartua katsomaan.

Metsäorvokin tarkkaa nimeä jouduin etsimään kasvikirjasta, mutta siinä kuva ei olekaan kovin selkeä, mutta onneksi luonnontieteilijä Google tarjosi auliisti apuaan.

Metsäkurjenpolvi on alkukesän ihanin luonnonkukka.

Vaaleana kukkiva kurjenpolvi on ihan kiva ja sitä on kasvaa paljon runsaammin, kuin mielestäni kauniimpaa tummaa kurjenpolvea.

Puna-ailakkia ei pihallamme kasva. Alla oleva kuva on otettu viime kesänä kävelylenkillä. Taustalla näkyvää rakennusta ei nimittäin enää ole. Kirkkommehan paloi pääsiäislauantain.

Ylivoimainen luononkukkien voittaja on kuitenkin tällä hetkellä koiranputki. Sitä kasvaa pelloilla pihan ympärillä lukemattomin kukkavarsin. Pidän koiranputken kauniista, tuoksuvasta kukinnasta. Tosin siementen valmistumisen aikaan toivon, että olisinpa niittänyt varret aikanaan, jo ennen kukintaa. Joka paikasta en voi koiranputkea niittää. Pihan viereinen pelto ei ole tonttiamme. Sielläkin tämä pitsikukkien röyhelöt kukoistavat.

Miten herkänkaunis koiranputken kukinto onkaan läheltä katsottuna.

Koiranputkia on ihana kerätä kukkakimppuihin säästelemättä. Ne sopivat hyvin yhteen lupiinin kanssa. Tänä kesänä en aio päästää yhtään lupiinia siementämään, joten kukkkakimppuja riittää pitkin kesää. 

Tässähän tuli melkein jo kerättyä seitsemän yrttiä juhannusta varten. Lupiinia en laske luonnonkukaksi, joten yksi vielä puuttuu, ehkä löydän sen ennen juhannusta. Kuvia kukista en kuitenkaan voi laittaa ennen kuin saan kameran toimimaan. Ehkä tarvitsen kokonaan uuden. Millainenhan kamera olisi helppokäyttöinen, mutta sillä saisi laadukkaita kuvia? Kalliskaan se ei saisi olla. Onko ehdotuksia? Nyt taitaa tulla pakollinen blogitauko, mutta jospa pian taas voisin ottaa valokuvia.

Mukavaa juhannusviikkoa.