Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Luonnonkukkien päivä

Tänään vietetään luonnonkukkien päivää. Kiva päivä, mutta sisälläpä se on tullut vietettyä. Lenkille lähtöä olen kyllä koko päivän suunnitellut, mutta suunnitelmani ovat vesittyneet tuon tuostakin, kun olen vilkaissut ikkunasta. Olen viettänyt siis tätä merkkipäivää sisätiloissa siivouksen ja järjestelyn merkeissä. Piti minun kuviakin ottaa siivouksen ja tuunauksen lopputuloksesta, mutta kamera sanoi poks, eikä suostunut enää yhteistyöhön.

Onneksi tiedostojen uumenissa on sattumoisin myös kuvia luonnonkukista. Osan kuvista olen ottanut viime viikolla ja osan vuosi sitten tähän samaan aikaan. Aina en tiedä löytämäni kukan nimeä, joten minun on käytettävä tunnistusapunani vanhaa kasvikirjaa. Tuo kirja on ollut tätieni keskikoulussa käyttämä Värikuvakasvio. Itse pidän kirjasta kovin, siinä on ihastuttavat kuvat ja entisaikojen tunnelma. Toki joskus pitää turvautua myös luonnontieteilijä Googlen apuun.


Tällä hetkellä pihalla ja lähimaastossa kukkii niittyleikikki. Taustalla näkyy voikukkiakin.


Lapsena en pitänyt ollenkaan ojakellukasta, mielestäni se oli rumilus kukkien joukossa. Usein siinä oli myös kimalaisia, joita tietenkin kammosin.Nyt olen oppinyt näkemään myös ojakellukan kauneuden.


Kotitien pieliä kaunistaa kukkivat metsäorvokit. Tosin ne ovat niin pieniä, että niitä pitää kumartua katsomaan.


Metsäorvokin tarkkaa nimeä jouduin etsimään kasvikirjasta, mutta siinä kuva ei olekaan kovin selkeä, mutta onneksi luonnontieteilijä Google tarjosi auliisti apuaan.


Metsäkurjenpolvi on alkukesän ihanin luonnonkukka.


Vaaleana kukkiva kurjenpolvi on ihan kiva ja sitä on kasvaa paljon runsaammin, kuin mielestäni kauniimpaa tummaa kurjenpolvea.


Puna-ailakkia ei pihallamme kasva. Alla oleva kuva on otettu viime kesänä kävelylenkillä. Taustalla näkyvää rakennusta ei nimittäin enää ole. Kirkkommehan paloi pääsiäislauantain.


Ylivoimainen luononkukkien voittaja on kuitenkin tällä hetkellä koiranputki. Sitä kasvaa pelloilla pihan ympärillä lukemattomin kukkavarsin. Pidän koiranputken kauniista, tuoksuvasta kukinnasta. Tosin siementen valmistumisen aikaan toivon, että olisinpa niittänyt varret aikanaan, jo ennen kukintaa. Joka paikasta en voi koiranputkea niittää. Pihan viereinen pelto ei ole tonttiamme. Sielläkin tämä pitsikukkien röyhelöt kukoistavat.


Miten herkänkaunis koiranputken kukinto onkaan läheltä katsottuna.


Koiranputkia on ihana kerätä kukkakimppuihin säästelemättä. Ne sopivat hyvin yhteen lupiinin kanssa. Tänä kesänä en aio päästää yhtään lupiinia siementämään, joten kukkkakimppuja riittää pitkin kesää. 


Tässähän tuli melkein jo kerättyä seitsemän yrttiä juhannusta varten. Lupiinia en laske luonnonkukaksi, joten yksi vielä puuttuu, ehkä löydän sen ennen juhannusta. Kuvia kukista en kuitenkaan voi laittaa ennen kuin saan kameran toimimaan. Ehkä tarvitsen kokonaan uuden. Millainenhan kamera olisi helppokäyttöinen, mutta sillä saisi laadukkaita kuvia? Kalliskaan se ei saisi olla. Onko ehdotuksia? Nyt taitaa tulla pakollinen blogitauko, mutta jospa pian taas voisin ottaa valokuvia.

Mukavaa juhannusviikkoa. 




10 kommenttia:

  1. Harmi kameran takia, toivottavasti löydät uuden edullisesti, itsellänikin on hankinta piakkoin edessä, kamerani ei oikein enää taivu yhteistyöhön niin kuin haluaisin.

    Koiranputket on kauniita, ja lupiinitkin kunhan ovat maljakossa. Luonnossa en pidä niistä vaan katkon kaikki lähistöltä, jopa naapurin mailta luvan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameran poksahtaminen on tylsä juttu. Tykkäsin siitä kovasti, se oli kevyt ja simppeli. En ole järkkäri-ihmisiä, minulla pitää olla pieni kamera, joka mahtuu kitkiessä farkkuhameen takataskuun.
      Katsotaan, mitä löytyy.

      Poista
  2. Hienoja luonnonkukkakuvia. Tuo koiranputki on minunkin luonnonkasvi-lempparin tällä hetkellä isoina pilvimeri-peltoina kukkiessaan. Lupiinit ovat vaan niin upeita mielestäni valtikkamaisine kukintoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupiinit ovat minustakin upeita, niistä vaan meinaa tulla täälläkin riesa. Jospa saisin ne kesytettyä keräämällä ja niittämällä.

      Poista
  3. Mun lemppareita ovat ojakellukat, tervakukat ja kurjenkellot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervakukat ovat ihania, lapsena keräsin niitä, mutta täällä päin ei niitä juurikaan kasva.

      Poista
  4. harmi juttu tuo kamera. Toivottavasti saat vanhan toimimaan tai löydät uuden.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan harmi. Olin jo niin sinut sen kanssa. Uuden kameran kanssa pitää päästä tutuksi ja oppia sen niksit. Vanha on jo hidas oppimaan uutta :)

      Poista
  5. Ihana postaus, luin sen erityisellä hartaudella ja mielenkiinnolla, koska rakastan luonnonkukkia!!
    Toivottavasti löydät pian itsellesi uuden kameran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki. Luonnonkukat ovat kyllä ihania. Lapsena keräsin kimppuja joka päivä, mutta aikuisena olen ennemikin tyytynyt ihailemaan niitä luonnossa.
      Kameran ostoon tarvitsisin assistentin, ja onneksi poikani on asiantuntija, ja saapuu kotiin juhannuksena. Silloin voin saada hieman infoa netistä etsimistäni kameroista. Jospa sitten voisin hankkiakin sen.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.