Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

lauantai 7. helmikuuta 2015

Ihanaa talvea

Nyt kaikki te armaat lukijat, jotka ette pidä talvesta, siirtykää johonkin  kesäiseen postaukseen katselemaan kukkia tuolta (klik) tai tuolta (klik), sillä nyt tulee talven hehkutusta.

Eihän talvi minun lempivuodenaikani ole ollenkaan. Mieluummin pitäisin ikuisen kesän, lämmön ja auringon, mutta minkäs teet, kun asutaan täällä pohjan perukoilla, niin vuodenajat vaihtuvat ja etenkin talvi tuntuu aina niin toivottaman pitkältä. Esi-isät ovat löytäneet täältä itselleen oivalliset olosuhteet ja asettuneet kylmään pohjolaan, mutta kun me nykyihmiset emme metsästä turkiksia, niin talvesta on tullut meille harmillinen ja ikävä vuodenaika, jonka läpi kahlaamme  ilottomina ja aina parempaa aikaa odottaen.

Onneksi talven kylmin ja pimein aika on takana. Sen huomaa yhä aikaisemmin vaalenevista aamuista ja siitä, että töistäkin saa lähteä kotiin jo lähes valoisalla. Ainakin minulle valo antaa niin paljon energiaa. Keväälläkin, jos on pilvinen päivä, saatan olla todella väsynyt. Nyt takana on jo muutama aurinkoinen talvipäivä. Rakastan niiden ihanaa valoa, lumi hohtaa omaa valoaan ja yhä korkeammalle kipuava aurinko ja sinisenä hohtava taivas piristää mieltä uskomattomasti. Vuosi sitten helmikuu oli todella pilvinen ja lumet sulivat pois. Se oli kamalaa aikaa. Kaamosmasennuksen oireet ja väsymys olivat kuin marraskuussa.

Eilen ja tänään olen siis saanut nauttia ihanasta talvesta johon kuuluu paljon valkoista lunta, kirkas aurinko, sininen taivas. Onneksi pakkastakaan ei nyt ole, joten kylmässä ei ole tarvinnut kärvistellä. Vielä en missään nimessä toivo kevään alkavan. Nautitaan nyt talvesta, kirpeästä pakkasesta, vaalenevista illoista, auringossa lämpenevän ja illan viileydessä pakastuvan lumen tuoksusta, joka tuo aina mieleeni sinivuokot.Sitten maaliskuussa aletaan hehkuttaa ja ikävöidä kevättä.

Talven iloa tuoviin asioihin kuuluu hiihtely lähipellolla. Nyt se toivottavasti onnistuu joka päivä, sillä valoa riittää illallakin. Umpihangessa kahlailu ei kuulu suosikkeihini, mutta jos haluan hiihtää ladullani, se pitää myös itse aukaista. Hiihtäessä voin seurata lähiluonnon tapahtumia. Jokin eläin, luulen, että saukko on loikkinut Kainoa Kuohua pitkin ja poikennut siitä pellolle. Naakkaparvi hakeutuu yöpuulle lähivitikkoon  ja peltopyyt pyrähtävät lentoon pajukosta.Rusakot ja jänikset loikkivat ihan missä tahtovat, vaikka syömässä vaapukoiden uudet versot. Kaupungin talviluonto on ihmeellistä!




Tänään lämpötila on ollut plussan puolella. Hetken vesi lorisi  ränneistä kuin keväällä.




Hiihtolenkki illansuussa. Hetki ennen pimeän tuloa voi vielä ihastella punertavia iltapilviä.


Pikku tupanen töröttää yksin peltojen keskellä. 



Viimeinen kierros hiihdetään pimeän laskeutuessa peltoaukioille.


Yöllä on tulossa myrsky. Toivottavasti pihan koivut eivät katkea tuiverruksessa, eikä katto lennä tiehensä. Aamulla nähdään, kuinka Laina on viilettänyt peltoaukioilla. 


2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi ja totean myös, ettemme osaisi nauttia meidän ihanista ja valoisista kesistä ilman tätä suomen talvea :) Ja puutarhan näkökulmasta...monet kasvit tarvitsevat tämän talven levon ja samalla monet kasvituholaiset pysyvät tuolla lämpimimmissä maissa, meidän onneksi!

    Ihania kuvia olet ottanut hiihtoretkeltä! Meillä ei vielä lämpöasteita ole ollut, muutama aste pakkasta ja eilen oli kova tuuli ja lunta tuprutti koko päivän vaikka aurinko paistoi :) Huomenna sitten myrskyä luvassa :(

    Ihanaa viikonloppua tai no ihanaa sunnuntaita :))) !

    VastaaPoista
  2. Enkä ainakaan minä jaksaisi koko ajan pihalla puuhata. Syksyllä jo ihan odotan, milloin saisi pihatyöt lopettaa ja aloittaa talvilevon.
    Hyvää viikonloppua myös sinulle Tuitiina!

    VastaaPoista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.