Öttimönkiäisiä

Elokuu vie mennessään. Ihana energinen elokuu. Iltaisin riittää puuhaa: on marjojen poimintaa, sadonkorjuuta ja näin ihanina aurinkoisina päivinä kastelukin vie oman aikansa. Tänne blogimaailmaankaan ei oikein kerkeä mitään kirjoittelemaan, kun on niin paljon kaikkea muuta, joka pitää elää, nähdä ja kokea. Metsät ovat vielä pullollaan poimimattomia mustikoita. Ne pitäisi saada sieltä ehdottomasti pois. Sitten pitäisi vielä istua auringossa ja imeä se kaikki sieltä tuleva energia talven varalle. Illoista pitää myös ehtiä nauttia, vaikka viileä tuleekin jo ennen auringon laskua. Ja illan hämärässä pitää odottaa, että lepakko saapuu lentelemään pihan ylle. Siiliäkin pitää odottaa saapuvaksi. Se taitaa poikasineen asustella meidän ulkoportaitten alla. Nyt olemme ruvenneet ruokkimaan sitä kissanruualla. Sen ruokailua on suloista seurata; miten tarkasti se nuolikaan lautasen pienellä kielellään. Kiirettä riittää meikäläisellä.

Taannoin kiipesin talomme katolle johtaville tikapuille, että saisin kuvattua laatikkopuutarhaa uudesta näkökulmasta, hieman ylempää. Ehkä kiipeily kameran kanssa pitäisi jättää nuoremmille, sen verran huteraa kiipeäminen ja kuvaaminen kuitenkin oli. Muutaman kuvan sain räpsittyä, mutta samalla tein huomion, että savupiipussa pörräsi aivan mahdottomasti ampiaisia. Seuraavana päivänä pidimme takassa tulta, mutta ampiaiset olivat pesiytyneet ilmanvaihtohormiin, joten savu vain hieman häiritsi niiden lentelyä. Toivottavasti nuohooja sitten käynnillään saa pesän tuhottua.

Omenapuu peittää osan näkymästä laatikkopuutarhaan. Kiveys odottaa edelleen työn jatkamista, mutta ensin on tärkeämpien hommien vuoro.

Kevään ja kesän aikana pölyttäjät ovat olleet kadoksissa. Kylmä sää ei ole houkutellut kimalaisia eikä ampiaisia. Nyt kun lämpöä riittää, pörriäisetkin ovat runsastuneet ilahduttavasti. Jospa puheet pölyttäjäkadosta ovatkin olleet vain pelottelua. Nyt ainakin laatikkopuutarhassa pörrää todella ilahduttavasti ja olen iloinen runsaasta kukinnasta, sillä pölyttäjille riittää mettä talven varalle.

Kimalaisten elämä on jäänyt minulle melko vieraaksi, mutta näissä unikoissa pörräsi kolmea eri kokoa olevia kimalaisia. Kukkaan ei oikein mahtunut, kuin yksi ahertaja kerrallaan. Isot kimalaiset hätistivät pienet tiehensä.

Unikkojen aika on pian ohi, Ihmeen kauan kukintaa on kuitenkin riittänyt. Uusia nuppuja puhkeaa päivittäin kukkaansa.

Perhosia pihallamme on tänä kesänä ollut todella vähän. Ainoastaan kaaliperhosia lentelee silloin tällöin. Isännän alkukesästä tekemä hyönteishotelli odottelee edelleen asukkaitaan.

Toivottavasti edes joku perhonen löytää tiensä tuonne, ja asustelee ja vaikka talvehtisikin siellä. 

Laatikkopuutarha antaa antejaan. Kukka- ja parsakaalit on jo kerätty. Peräti kaksi kesäkurpitsaa olen jo ottanut käyttöön. Porkkanat kasvavat ja kyssäkaalit alkavat olla syötävillä. Salaatti on jo puolestaan aikansa elänyttä ja maistuu väkevälle. Kukista saan kuitenkin edelleen nauttia. Jos olisin laatikkopuutarhojen kauneuskilpailujen tuomari, antaisin omalleni täydet pisteet. Kyllä olen onnellinen kaikesta kukkarunsaudesta ja sadosta. 

Edessä on touhuntäyteinen viikko. Ihana kesä kuitenkin jatkuu vielä. Nautitaan sen ihanista hetkistä.