Hyvää uutta vuotta 2016

Toivon sinulle ihanaa uutta vuotta! Nautitaan upeasta luonnosta ja vuodenajoista, etenkin nyt alkavasta talvesta ja sen tuomasta levosta sekä kasveille, että meille puutarhahörhöille. Kun kevät tulee, jaksamme sitten taas innolla työntää kädet kyynärpäitä myöten multaan. 

Lupauksia uudelle vuodelle

Tavallisesti en tee mitään uuden vuoden lupauksia. Olen hieman liian malttamaton pitämään lupauksiani ja toisaalta elän melko terveellistä elämää (mielestäni) joten siinäkään ei tahdo löytyä mitään luvattavaa. Oikeastaan myös liiallinen ehdottomuus ei oikein sovi minulle, sillä loppujen lopuksi olen hyvin mukavuudenhaluinen. Aina voi kuitenkin yrittää syödä terveellisemmin tai liikkua enemmän.

Liikuntaa pitäisikin lisätä kovasti. Oi voi. Tietokone sylissäni tunnen, kuinka alan jälleen aivan juurtua nojatuoliin. Niskat ovat jumissa ja oikea käsivarsi alkaa puutua.  Jokapäivänen lenkkeilykään ei oikein riitä vetreyttämään jumiutuneita paikkoja. Tietokonehommista pääsen eroon, kun opiskelut loppuvat ja niihin menee kuitenkin koko talvi. Eli jälleen eletään sitku- elämää siinä suhteessa,

Koska liikunta jää vähäiseksi, jotain pitää tehdä, etten keväällä aivan vyöry pallona ovesta pihalle. Olenkin päättänyt jättää sokerin syönnin kokonaan. ( siis ainakin tammikuuksi :)) Hyvästi siis joulusuklaat, piparit, kakut ja pullat. Onneksi ne ovatkin kohta lopussa ja uusia en siis leivo. Pärjään hyvin ilman sokeriakin, koska juon kahvini ilman sitä. Aamujugurttini syön pakastemarjojen kera, kuten tähänkin asti. 

Suurin lupaus, jonka aion tehdä on liittyminen Facebookissa Vuosi ilman uusia vaatteita-tapahtumaan. Tulevana vuonna en siis osta yhtään uutta vaatetta kaupasta. Ohjeistuksessa on kyllä lupa ostaa kolme uutta vaatetta, jos niille on pakottava tarve. Ostolakko ei koske sukkia eikä alusvaatteita. Tapahtuman tarkoituksena on vähentää vaatteista syntyvää jätettä sekä kiinnittää huomiota vaatteiden alkuperään ja laatuun. 

Tulevana vuonna teen siis vaateostokseni kirpparilta. Vaikka ostankin kirpputoreilta tavaroita, on minun ollut vaikea ostaa sieltä vaatteita itselleni. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että lapsena jouduin käyttämään paljon toisten vanhoja vaatteita ja sain harvoin mitään uutta. Olen toki ostanut vanhoja vaatteita, jos jokin helmi on sattunut kohdalle,mutta kovin harvoin sellaista on tapahtunut. 

Haluaisin myös elvyttää käsityöharrastuksen uudelleen ja tehdä myös itse joitakin vaatteita, kuten olen ennen tehnyt. Ensimmäisen kirppariostoksen teinkin jo eilen, kun paikallisesta fb-kirpparyhmästä löysin aivan kelpo neulejakun viidellä eurolla.  Opiskelijabudejtilla elävälle kirppariostokset ovatkin oikein sopivia. 

Vaatevarastoni ei ole kovin suuri, mutta luulen pärjääväni sillä, kenkiäkin on riittävästi sekä ulkovaatteita.Haasteita tuovat tilanteet, joissa tarvitaan ns. parempia vaatteita. Niitä ei tahdo nykyiselläänkään löytyä kaapista, jos semmoiselle tulee tarvetta. 

Lupaan silloin tällöin postata selviytymisestäni. Katsotaan miten onnistun. Jos innostut, liity joukkoon. Tehdään yhdessä omaa pientä osuuttamme ilmaston ja ympäristön hyväksi.

Vaahteran lehdellä vuonna 2015

Vuosi 2015 on tuonut Vaahteran lehdelle monenlaista uutta ja muutoksia arjen puurtamiseen. Suurin muutos itselleni oli opintovapaan aloittaminen lokakuussa. Opiskelu täyttää hienosti elämää ja on todella mukavaa vaihtelua työelämään. Joskus tosin opiskeluunkin liittyy rankkoja jaksoja, jolloin muuta ei elämään mahdukaan, mutta myös keveämpiä kausia, jolloin on hetki aikaa puuhata tai ainakin aikoa puuhata muutakin. Toinen suuri muutos normaaliin arkeemme on isännän tapaturman jälkeinen koko vuoden kestänyt sairausloma. Vieläkään vaurioitunut kylki ei ole entisellään, mutta onneksi arkiset puuhat sujuvat täällä kotosalla. 

Kulunut vuosi on tuonut ilmastonmuutoksen yhä selvemmin tietoisuuteemme. Se näkyy joka kuukauden hieman normaalia erilaisemmassa säässä. Toki tammikuussa oli lunta maassa ja talven tuntua koko kuukauden. Tammikuun kuvassa näkyy pihalla vieraillut peltopyyparvi. Nuo palleroiset linnut liikkuivat pihallamme talven kylmimmän ajan.  

Helmikuu oli vielä talvista ja iltojen valostuttua nautin hiihtelystä lähipelloilla. 

Helmikuussa tein myös ensimmäiset kylvöt. Olin hieman liian aikaisessa ja ehkä kehnosta kesästäkin johtuen totesin, että suippopaprikoita ei kannata kasvattaa pienessä kasvihuoneessa. Taisin saada yhden paprikan loppukesästä. Tomaattienkin kanssa hätäilin ja ne ehtivät kasvaa aivan liian pitkiksi esikasvatuksen aikana. 

Maaliskuu vei talven ja lumet pois ennätyksellisen aikaisin.  Lumeton piha näytti pitkään kamalalta. Onneksi lähestyvä pääsiäinen hieman piristi mielialaa, kun sain aloittaa istutustyöt.

Huhtikuukin oli vielä tavanomaista lämpimämpi ja krookukset ja muut sipulikukat työnsivät innolla kukkia. Tosin huhtikuukin oli melko pilvinen.

Toukokuulla on mukava aloittaa kevättyöt puutarhassa. Tänä vuonna odotin aurinkoa ja lämpöä, mutta sitä ei tullut. Edellisenä syksynä multaan jätetyt valkosipulit aloittivat kuitenkin kasvunsa ja siirsin ne laatikkopuutarhaan kasvamaan. Toukokuussa oli myös paljon kylmiä tuulia jotka haittasivat kasvuun lähtöä. 

Kesäkuu oli tuskastuttavan viileä kuukausi. Suihkuvirtaus Grönlannista jäähdytti sään ja minäkin tein pihatöitä pipo päässä. Hallaharsoja piti levitellä tuon tuostakin, mutta kylmä tuuli repi ja riepotteli niitä ja lopulta keräsin ne pois. Kylmä sää ei kuitenkaan haitannut luonnonkasveja. Ne kasvoivat ja kukoistivat. Samoin tulppaanien ja narsissien kukinta oli ennätyspitkä.

Heinäkuussa olin lomalla ja silloin laatikkopuutarha kahdelle reunustalle sain tehtyä perennapenkit. Käynnösruusun tukikehikko sekä köynnöskaari laatikoiden välissä on tehty raudoitusverkosta. 

Myös laatikkojen väliin saimme tehtyä kiveyksen. Heinäkuussakaan helle ei hellinyt, mutta onneksi aurinkokin välillä paistoi. Kylmä kesä viivästytti vihannesten kasvua ja sato jäikin melko vaatimattomaksi. Juurekset kuitenkin kasvoivat oikein hyvin.

Elokuussa laatikkopuutarha oli upeimmillaan ja lopulta kesän lämpö saavutti meidätkin. Aurinkoa ja lämpöä riitti. Metsät olivat täynnä mustikoita, jotka piti hakea sieltä pois. Elokuussa pihatyöt olivat aivan sivuosassa, kun metsä kutsui. 

Hallaöitäkään ei alkusyksystä ollut, niin kukat saivat kukkia rauhassa. Krassit, unikot ja kehäkukat olivat valloittaneet kasvulaatikot ja vihannekset jäivät niiden varjoon tukahtumaan. 

Kesän lämpö jatkui syyskuussakin todella upeana. Vihdoin myös odottamiani perhosia saapui pihallemme lentelemään. Neitoperhoset viihtyivätkin laatikkopuutarhassa ensimmäisiin hallaöihin asti.

Lokakuun alussa oli todella kylmiä yöitä ja ajattelin talvenkin jo tulevan, mutta sää jatkui edelleen aurinkoisena. Iloa syksyisiin iltoihin toi siilien seuraaminen ja niiden ruokkiminen. Isäntä nikkaroi niille kaksi pesääkin, mutta sitä, talvehtivatko siilit niissä, emme tiedä. Toivottavasti ne selviytyvät talvesta. 

Marraskuussa jätimme jäähyväisiä rakkaalle kissallemme Akulle, joka ei toipunut viimeisestä epilepsiakohtauksestaan. Vanha kissa pääsi autuaammille hiirestysmaille joulukuun alussa. 

Marraskuun pimeässä odottelimme kovasti lumipeittettä valaisemaan maisemaa, mutta vähäisetkin lumet sulivat pian satamisen jälkeen pois.  

Joulukuussa lumi satoi ja suli vuorotellen. Valkea joulu vaikutti jäävän haaveeksi. Onneksi jouluaattona satoi ohuen lumikerroksen, joka kuitenkin joulupäivänä suli pois. Tällä hetkellä maassa on ohuen ohut lumipeite, mutta sää on mitä ihanin, kun päivisin aurinko valaisee maisemaa muutaman tunnin ajan. 

Toivon kovasti, että nyt alkava talvi olisi oikea talvi, kevät,tulisi huhtikuussa, jolloin lumet sulaisivat auringon lämmössä. Toivon myös ihanan lämmintä kesää ja kaunista syksyä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kovin huolestuttavalta ja toivonkin, että jokainen meistä kantaisi pienekin kortensa yhteiseen kekoon, niin, että pienet teot yhdessä voisivat hidastaa tuota muutosta. 

Joulun tunnelmaa

Joulu tuli ja taisi jo mennäkin. Joulun aika on niin ihanaa, että olen halunnut keskittyä joulunviettoon ja nauttimaan koko perheen harvinaiseksi käyneistä yhdessäolon hetkistä. Meidän joulumme on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, löhöilyn ja sukuloinnin merkeissä.

Jouluaattona saimme nauttia lumisesta maisemasta. Joulupäivän leudot tuulet ja sateet sulattivat lumet tiehensä, mutta tapaninpäivänä saimme valkean joulun uudelleen. Onneksi nyt sääennusteet lupailevat talven pysyvän maisemissa. Lunta voisi sataa lisääkin, että pääsisin hiihtelemään lähipelloille.

Metsästä haettu kuusi on kaikkein ihanin joulukoriste. Sitä en väsy ihastelemasta. Tänä vuonna kuuset eivät ole tuoksuneet, mutta onneksi muita jouluisia tuoksuja on tuvassamme yllin kyllin.

Minunkin piti laittaa sisustustikkaat, vaikka ne taitavat olla jo menneen talven lumia. Tikkaat löytyivät saunan takaseinältä ja niitä oli käytetty kaikenlaiseen maalaukseen ja ne olivat nokiset nuohoojan kenkien jäljeltä. Tikkaitten tarkoitus on peittää modeemi ja rumat johdot seinällä. Siinä ne eivät aivan vielä onnistu, mutta koska tikkaat kaipasivat jotain, teimme tyttäreni kanssa yhteistyössä jouluvaloihin hieman ehostusta ja taittelimme pikku palleroita vanhan kirjan sivuista.

Ennen joulua löysin kirpparilta kauan etsimäni kynttilänjalan. Juuri tuollaista olen haikaillut. Ehkä joudun maksamaan siitä liikaa, mutta nyt etsintäni on päättynyt. 

Fairy garden`ien talot päätyivt kuistin ikkunalaudalle tuikkimaan. Ehkä ensi kesänä taas jälleen on uuden miniatyyripuutarhan vuoro. 

Vanhan kirjan sivuista tehdyt tähdet pääsivät koristamaan ruokailutilan ikkunaa. 

Mummilta saatuun vanhaan kakkuvuokaan istutetut valkoiset hyasintit levittävät ihanaa tuoksua koko kotiin.  

Joulua ei meillä siivota pois heti pyhien jälkeen, vaan joulukoristeista ja tunnelmasta nautitaan loppiaiseen tai Nuutinpäivään asti, 

Älyttömät joululahjat

Between Rikkaruohoelämää-blogista heitti haasteella, jossa ideana on keksiä kolme joululahjatoivetta, jotka haluaisi, mutta joita ei järjen nimissä tule koskaan saamaan ja sen jälkeen mukaan haastetaan kolme bloggaajaa.

Tässähän voisi heittäytyä täysin hulvattomaksi tai sitten pysyä tylsissä arkisissa asioissa,jotka voivat toteutua ehkä joskus, tai sitten ei ollenkaan. Nyt tuli valinnan vaikeus. Toiveita ja unelmia on varmaan elämän aikana kerennyt kertyä, mutta mitkä olisi sellaisia, että ne sopisivat tähän. Haluaisinko kenties jotain ihania tavaroita, vai olisiko nyt mahdollisuus haaveilla matkustamisesta. Pitäisikä toiveissani pysytellä omassa pihapiirissä ja kodissa ja siihen liittyvissä unelmissa. Voisivatko joululahjat olla jotain taitoja tai ominaisuuksia, joita toivon itselläni olevan, mutta tiedän, että niitä on mahdoton saavuttaa.

Moni toiveistani voisi olla toteutettavissa, jos rahaa olisi käytettävissä mielin määrin. Jotkut toiveet voisivat olla saavutettavissa suurten ponnistusten ja uhrausten jälkeen. Jonkun unelman tavoitteleminen voi täyttää elämän niin, että muut asiat jäävät syrjään ja itse eläminekin jää sivuseikaksi.


Taidan kuitenkin toiveissani pysytellä pihapiirissä ja löytää sieltä asioita, joitten toteutumista toivon, mutta tiedän niiden jäämistä unelmaksi.

1. Toivoisin, että aamulla heräisin remontoidussa talossamme. Lattia olisi uusittu ja sen alle olisi laitettu lattialämmitys. Seinät olisivat tapetoitu kauniila vanhoilla paperitapeteilla. Pieni lasikuisti olisi rakennettu yläkerran ikkunan alapuolelle, ja siellä olisi kiva ruokasali, jossa ruokapöytä notkuisi valmiita jouluherkkuja. Vanha sisäsauna ja pesuhuone olisi purettu ja sen tilalla olisi viehättävä keittiö ja puuhellassa rätisisi tuli. Hetken päästä voisin laittaa leivät paistumaan sinne ja lopuksi vielä sinne menisi joululaatikot muhimaan. Nykyisen keittiön paikalle olisi ilmaantunut wc/suihkuhuone ja pieni askarteluhuone. Yläkerrassa olisi myös kauniit tapetit ja lankkulattia. Kaikki mahdolliset kosteusvaurion alutkin olisi korjattu ja voisimme aloittaa joulunvieton uusitussa kodissa.

Kuva otettu joulukuussa 2014.

2. Laatikkopuutarha olisi valmis. Siellä olisi muutama laatikko lisää. Pensasruusuvyöhyke rajaisi pihan ja Kainon Kuohun. Sadevesipurosta solisisi vesi kastelulampeen ja runsaat perennat kukkisivat kastelulammen ja huvimajan välissä. Muutama omenapuu kurottaisi oksiaan laatikkopuutarhan ylle ja kaarisilta veisi sadevesipuron yli. Laatikkopuutarhan takana kasvavan vaahteran alla olisi varjoisa kahvittelupaikka.

Kuvan piirtelin viime talvena, kun suunnittelin laatikkopuutarhan laajennusta.

3. Rikkaruohoton piha ja kasvimaa. Asumme ohdakeviidakon keskellä. Loppukesällä ilma on sakeanaan ohdakkeen siemeniä, jotka leijuvat keveästi tuulen mukana tonttimme joka kulmaan. Toivon siis, että nämä ikävät harmitukset poistuisivat taikaiskusta. Samalla saa poistua ihan kaikki väärässä paikassa kasvavat kasvit: nokkoset, valvatit sekä juolavehnä. Hmm. onkohan tämä ihan järkevä toive? Luonnon tasapainoa en suinkaan tahdo horjuttaa.

Valvatin juuria keväällä 2015

Tässäpä nämä minun älyttömät joululahjat. Yhdessä yössä toiveeni ei toteudu, mutta sitkeällä työllä nuo toiveet voivat toteutuakin.

Haastaakin pitäisi kolme bloggaajaa. Taidanpa heittää haasteen vapaasti napattavaksi, eli jos haluat kertoa muille, mitä älytöntä sinä toivoisit, ole hyvä. Tästä saat haasteen:)

Ihana valo!

Vihdoinkin saimme hieman talven tuntua. Aamulla lämpötila oli laskenut -10 asteeseen. Maassa on tällä hetkellä ohuen ohut lumikuurakerros, joka saa maiseman hieman valkoisemmaksi. Tänään myös taivas oli välillä täysin pilvetön ja aurinko paistoi ihanasti.

Huurre on kuorruttanut lähipellon korret ja talventörröttäjät. Miten kauniilta ne näyttävätkään auringon säteiden kimaltaessa kuurassa.

Kainon Kuohun ylittävällä sillalla on pidetty hyppelöitä. Peltojen asukit eivät ilmoita itsestään, mutta lumessa niiden reitit paljastuvat. Rusakot ja jänikset juoksevat pitkin ja poikin peltoja ja puutarhaa. Onneksi omenapuut ovat niin vanhoja, että niitä ei tarvitse suojata. Lehtikaalia on jo hieman naposteltu, mutta ehkä pitkäsääretkin tarvitsevat jotain talviherkkua. 

Talvipäivä on lyhyt ja aurinko paistaa vain hetkisen metsänrajan yläpuolella. 

Pimenevää iltaa valaisemaan syttyy pian lyhdyssä oleva led-kynttilä. Hetken se tuikuttaa ja sitten sammuu syttyäkseen taas seuraavan illan hämärtyessä.

Kuinka paljon pirteyttä ihana valo antaakaan. 

Näpertelyä

Koko syksyn käteni ovat syyhynneet jonkun käsityön tai askartelun pariin, mutta semmoiseen ei tänä syksynä ole ollut ollenkaan mahdollisuutta. Havut ja varvut ovat edelleen metsässä, niitä en ole ehtinyt ollenkaan hakemaan. Enkä näin ollen ole saanut tehtyä perinteistä kranssia oveen, enkä muitakaan värkkäyksiä.

Tällä viikolla kiireet hieman hellittivät ja pääsin joulupuuhien makuun. Koska havut olivat hakematta, kranssi piti kääntää oman pihan koivunoksista. Niitä löytyi maasta ja puista aivan riittävästi.

Visio kranssista oli vielä hieman hukassa, joten suunnitelma muutti muotoaan työn edetessä.

Kranssi sai päälleen valkoisen huurteen spraymaalipurkista ja suunnitelmat alkoivat selkiytyä. 

Seuraavaksi  aloitin huovuttaa pöllöjä. Munanmuotoisen styrokspallon päälle on helppo huovuttaa huovutusneulan avulla. Pöllölle ei varsinaisesti ollut mitään ohjetta., mutta Pinterestistä löytyi hieman kuvia, joista katsoin mallia. (Hakusanalla needle felted owl)

Pöllö alkaa jo hieman muotoutua.

Yksi pöllö on hieman yksinäinen, niinpä se sai kaverin itselleen. Niiden jalat taivutin rautalangasta ja nekin huovutin neulalla. Pitkät rautalangat oli kätevä työntää styroksipallon sisään. 

Pöllönpoikaset pääsivät keinumaan kranssin reunalle. "Ompelin" ne kiinni langalla ja neulalla.Toivottavasti pysyvät talven tuulissa ja tuiskuissa paikallaan.

Kranssi pääsi tietenkin paikalleen ulko-oveen. 

Siinä se toivottaa sisääntulijat tervetulleiksi. 

Talvitulvaa ja lumen odotusta

Lumet ovat sulaneet ja maa on taas mustaa. Oikeammin se on kuitenkin vihreää tai ruskeaa. Nurmikon tilalla kasvava sammal tekee pihan kauniin vihreäksi. Takapihan kukkapenkissä yllättää kukkiva jouluruusu. Tosin vain yksi kukka on auennut, muut nuput odottelevat vielä, toivottavasti kevääseen asti. Nyt kukkiva jouluruusu on kyllä hieman kärsinyt lumen painosta, mutta silti se kukkii.

Kainon kuohun vedenpinta on noussut viime päivien sateiden ja sulaneen lumen ansioista. Normaalisti metrin levyisenä virtaava puro on muuttunut vuolaaksi virraksi ja on nyt monta metriä leveä. Onneksi vesisateita ei enää ole luvassa, joten vesi ei enää nouse.

Ruskea maisema ei kovin hivele aisteja. Toivottavasti pian sataisi lunta ja kuolleet korret ja heinät peittyisivät valkeaan pehmeyteen.

Onneksi sääennuste lupaa viilenevää ja talven tuntua. Välillä näyttäytyvä ja sitten poistuva talvi tekee vain kiusaa, kun ei asetu aloilleen. Kaipaan niin kovin oikeita, vanhanaikaisia talvia, jolloin lumi tuli viimeistään marraskuussa ja kesti huhtikuulle, Sellaisia ei ole ollut moneen vuoteen.

Elän edelleen valkean joulun toivossa.

Luopumisen hetkiä

Viime viikolla elimme Vaahteran lehdellä surun hetkiä, kun vanha kissamme Aku matkasi viimeiselle matkalleen sateenkaaren taa. Taannoin kerroin Akun epilepsiakohtauksista. Niistä voit lukea täältä (klik)  Viimeisimmän kohtauksen jälkeen se ei enää toipunutkaan ennalleen, kuten aikaisemmin, vaan oli todella voimaton, eikä syönyt enää ollenkaan. Veimme Akun eläinlääkärille, joka nukutti Akun ikiuneen. Vanha kissa olisi vain kärsinyt turhista hoitoyrityksistä. Näin oli siis parempi, vaikka kyyneliltäkään ei vältytty. Vanhan metsästäjän hautasimme puutarhan luonnontilaiseen osaan, jossa varmasti myös myyrät liikkuvat. Akun hautakummulle voisi keväällä istuttaa vaikka kissankelloja.

Nyt meidän pitää totutella kissattomaan eloon. Onhan siitä hyvätkin puolensa, Saan nukkua aamuun asti, kun kissa ei tule herättämään. Reissutkin saamme tehdä huolettomana. Mutta kukahan se hoitaa talon hiiret ja puutarhan myyrät? Kissan silittäminen laskee verenpainetta, jatkossa varmaan joudumme turvautumaan lääkepurkkiin.

Uuden kissan ottamista emme nyt harkitse. Nyt elelemme näin ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Vanhoista kuvista on mukava katsella ja muistella tuota pikku söpöliiniä. Oli se vaan mainio kissa!