Vaahteran lehdellä vuonna 2015

Vuosi 2015 on tuonut Vaahteran lehdelle monenlaista uutta ja muutoksia arjen puurtamiseen. Suurin muutos itselleni oli opintovapaan aloittaminen lokakuussa. Opiskelu täyttää hienosti elämää ja on todella mukavaa vaihtelua työelämään. Joskus tosin opiskeluunkin liittyy rankkoja jaksoja, jolloin muuta ei elämään mahdukaan, mutta myös keveämpiä kausia, jolloin on hetki aikaa puuhata tai ainakin aikoa puuhata muutakin. Toinen suuri muutos normaaliin arkeemme on isännän tapaturman jälkeinen koko vuoden kestänyt sairausloma. Vieläkään vaurioitunut kylki ei ole entisellään, mutta onneksi arkiset puuhat sujuvat täällä kotosalla. 

Kulunut vuosi on tuonut ilmastonmuutoksen yhä selvemmin tietoisuuteemme. Se näkyy joka kuukauden hieman normaalia erilaisemmassa säässä. Toki tammikuussa oli lunta maassa ja talven tuntua koko kuukauden. Tammikuun kuvassa näkyy pihalla vieraillut peltopyyparvi. Nuo palleroiset linnut liikkuivat pihallamme talven kylmimmän ajan.  

Helmikuu oli vielä talvista ja iltojen valostuttua nautin hiihtelystä lähipelloilla. 

Helmikuussa tein myös ensimmäiset kylvöt. Olin hieman liian aikaisessa ja ehkä kehnosta kesästäkin johtuen totesin, että suippopaprikoita ei kannata kasvattaa pienessä kasvihuoneessa. Taisin saada yhden paprikan loppukesästä. Tomaattienkin kanssa hätäilin ja ne ehtivät kasvaa aivan liian pitkiksi esikasvatuksen aikana. 

Maaliskuu vei talven ja lumet pois ennätyksellisen aikaisin.  Lumeton piha näytti pitkään kamalalta. Onneksi lähestyvä pääsiäinen hieman piristi mielialaa, kun sain aloittaa istutustyöt.

Huhtikuukin oli vielä tavanomaista lämpimämpi ja krookukset ja muut sipulikukat työnsivät innolla kukkia. Tosin huhtikuukin oli melko pilvinen.

Toukokuulla on mukava aloittaa kevättyöt puutarhassa. Tänä vuonna odotin aurinkoa ja lämpöä, mutta sitä ei tullut. Edellisenä syksynä multaan jätetyt valkosipulit aloittivat kuitenkin kasvunsa ja siirsin ne laatikkopuutarhaan kasvamaan. Toukokuussa oli myös paljon kylmiä tuulia jotka haittasivat kasvuun lähtöä. 

Kesäkuu oli tuskastuttavan viileä kuukausi. Suihkuvirtaus Grönlannista jäähdytti sään ja minäkin tein pihatöitä pipo päässä. Hallaharsoja piti levitellä tuon tuostakin, mutta kylmä tuuli repi ja riepotteli niitä ja lopulta keräsin ne pois. Kylmä sää ei kuitenkaan haitannut luonnonkasveja. Ne kasvoivat ja kukoistivat. Samoin tulppaanien ja narsissien kukinta oli ennätyspitkä.

Heinäkuussa olin lomalla ja silloin laatikkopuutarha kahdelle reunustalle sain tehtyä perennapenkit. Käynnösruusun tukikehikko sekä köynnöskaari laatikoiden välissä on tehty raudoitusverkosta. 

Myös laatikkojen väliin saimme tehtyä kiveyksen. Heinäkuussakaan helle ei hellinyt, mutta onneksi aurinkokin välillä paistoi. Kylmä kesä viivästytti vihannesten kasvua ja sato jäikin melko vaatimattomaksi. Juurekset kuitenkin kasvoivat oikein hyvin.

Elokuussa laatikkopuutarha oli upeimmillaan ja lopulta kesän lämpö saavutti meidätkin. Aurinkoa ja lämpöä riitti. Metsät olivat täynnä mustikoita, jotka piti hakea sieltä pois. Elokuussa pihatyöt olivat aivan sivuosassa, kun metsä kutsui. 

Hallaöitäkään ei alkusyksystä ollut, niin kukat saivat kukkia rauhassa. Krassit, unikot ja kehäkukat olivat valloittaneet kasvulaatikot ja vihannekset jäivät niiden varjoon tukahtumaan. 

Kesän lämpö jatkui syyskuussakin todella upeana. Vihdoin myös odottamiani perhosia saapui pihallemme lentelemään. Neitoperhoset viihtyivätkin laatikkopuutarhassa ensimmäisiin hallaöihin asti.

Lokakuun alussa oli todella kylmiä yöitä ja ajattelin talvenkin jo tulevan, mutta sää jatkui edelleen aurinkoisena. Iloa syksyisiin iltoihin toi siilien seuraaminen ja niiden ruokkiminen. Isäntä nikkaroi niille kaksi pesääkin, mutta sitä, talvehtivatko siilit niissä, emme tiedä. Toivottavasti ne selviytyvät talvesta. 

Marraskuussa jätimme jäähyväisiä rakkaalle kissallemme Akulle, joka ei toipunut viimeisestä epilepsiakohtauksestaan. Vanha kissa pääsi autuaammille hiirestysmaille joulukuun alussa. 

Marraskuun pimeässä odottelimme kovasti lumipeittettä valaisemaan maisemaa, mutta vähäisetkin lumet sulivat pian satamisen jälkeen pois.  

Joulukuussa lumi satoi ja suli vuorotellen. Valkea joulu vaikutti jäävän haaveeksi. Onneksi jouluaattona satoi ohuen lumikerroksen, joka kuitenkin joulupäivänä suli pois. Tällä hetkellä maassa on ohuen ohut lumipeite, mutta sää on mitä ihanin, kun päivisin aurinko valaisee maisemaa muutaman tunnin ajan. 

Toivon kovasti, että nyt alkava talvi olisi oikea talvi, kevät,tulisi huhtikuussa, jolloin lumet sulaisivat auringon lämmössä. Toivon myös ihanan lämmintä kesää ja kaunista syksyä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kovin huolestuttavalta ja toivonkin, että jokainen meistä kantaisi pienekin kortensa yhteiseen kekoon, niin, että pienet teot yhdessä voisivat hidastaa tuota muutosta.