Loppukesän ihanimmat kukat ovat yleensä keltaisia. Tänä syksynä en voi ihastella kultapalloja, sillä ne kaivettiin vuosi sitten huvimajan vierestä pois. Ainoastaan muutama juurakko odottaa reservaatissa uudelleen istutusta ja uusia syksyjä. Kultapallo on ollut ihana syyskukka jo lapsuudesta asti, ehkä silloin juuri nimensä vuoksi.
Laatikkopuutarhassa kukkii kehäkukat. Oranssit kehäkukat ovat mielestäni kauniinpia kuin keltaiset.
Makuasia sekin. Kehäkukukatkin tulin kylväneeksi liian tiheään, niiden hennot varret kaatuilevat sateessa.
Perennapenkin loppukesän valtiatar on valkoinen syysleimu. Sekin alkaa jo kärsiä sateista. Näissä sunnuntaina otetuissa kuvissa sateen merkkejä ei onneksi vielä näy. Valkoista leimukukkaa on mielestäni liikaa, siitä olenkin jo juurakoita luvannut tuttaville. Punaistakin olisi kiva saada joukkoon.
 |
| Lamppuun ei saa kiinnittää huomiota, se on kamala ja pääsee vaihtoon, kun perennapenkin uudistaminen tulee työn alle. |
Perennapenkkiin väriä tuo mummin antamat asterit sadepisarat terälehdillään.
Auringonkukkien kanssa olin vähän huolimaton. Ostin vahingossa korkeiden auringonkukkien siemeniä, vaikka tarkoitus oli hankkia matalien siemeniä. No, ostokset jäivät odottamaan kylvöä ensi keväänä, joten en laittanut yhtään auringonkukkaa kasvamaan, vaikka rakastan niitä. Kuitenkaan en jäänyt ilman näitä ihanuuksia, sillä keväällä myllätystä mullasta alkoi nousta muutama auringonkukan taimi. Olisiko linnunsiemenistä, tai vanhasta kukasta. Nyt nuo auringonkukat ovat kukassa ja ilahduttavat keltaisella ilollaan, mutta maljakkoon en noin vähistä raaski ottaa yhtään.
Pienin nuppu lähettää iltasuukon auringolle, kuin toivoen huomiselle aurinkoista, jotta jaksaisi avautua täyteen kukkaan.
Nyt jälleen paistaa aurinko ja tummentaa taivaan peittämää pilveä, ehkä pian taas sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.