Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Loppuräjähdys

Kotimme etupihalla on perennapenkki, joka muuttaa muotoaan kesän edetessä. Perennapenkki on kokonaan entisen emännän kädenjälkeä. Itse olen vain siirtänyt siihen muutaman kukan takapihalta evakkoon. Tuo perennapenkki ilahduttaa kesän jokaisena kuukautena erilaisuudellaan. Kukinta alkaa toukokuussa, jolloin narsissit aloittavat esiinmarssin.


Toukokuussa olen ollut aivan ihastunut noihin narsisseihin sekä vuohenjuureen. Tänään katseeni osuu valtaisaan määrään edellisen kesän korsia, vaikka olen ennen kuvan ottamista muka putsannut tuon penkin.

'
Toukokuussa siirsin kukkapenkin reunalle myös kellarissa talvehtineen runkoruusun. Kevään se vietti kasvihuoneessa, jossa se oli lähtenyt jo reippaaseen kasvuun.


Kesäkuussa kultatyräkit valloittivat kukkapenkin. Viileät säät pidensivät myös kaikkien sipulikukkien kukintaa.


Kesän edetessä perennapenkki kohoaa ja  täyttyy.  Kesäkuun puolessa välissä multa on jo peittynyt kasvustoon.


Kesäkuussa kukkivat myös bellikset, särkynytsydän sekä sinikeltainen akileija. Pionin kukintaa odottelin kovasti, mutta kesän kylmyys siirsi ensimmäisten pionin kukkien avautumisen aivan kesäkuun loppuun ja vasta heinäkuussa se oli komeimmillaan. 




Runkoruusun versot kärsivät alkukesän kylmistä tuulista ja myrskyistä ja sen versot katkesivat. Vain yksi ainoa nuppu selviyi ja puhkesi kukkaan töyhtöangervon kukkiessa. 


Onneksi kesä on korjannut tilannetta ja ruusu on kasvattanut uudet versot katkenneiden tilalle ja nyt ruusussa on useampi kukka avautumassa. 

Loppukesä räjäyttää kukkapenkin. Tänä kesänä liljojen kukintaa sai odotella, mutta nyt odotus on päättynyt ja on loisteliaan lopun aika.


Liljojen takana aukeavat myös leimukukkien nuput. Valkoista leimukukkaa on todella paljon. Vaaleaa lilaa on yksi ainoa juurakko. Jalo töyhtöangervo kukkii perennapenkin kulmassa vaalean punaisena ja valkoisena. 


Liljat ovat pääosin keltaista, mutta muutama oranssi ja vaaleanpunainen kasvaa keltaisten joukossa. Viime kesänä oli myös valkoinen lilja, mutta sitä en tänä kesänä olen nähnytkään.



Keltaiset liljat loistavat pilvisenäkin päivänä ja antavat etupihalle auringonpaisteisen vaikutelman. 


Tähän upeaan loppuräjähdykseen päättyy perennapenkin kesän kukinta. Kylläpä se oli kaunista.

6 kommenttia:

  1. Onpa aikamoinen kukkaloisto. Entinen emäntä on kyllä taidolla valinnut lajikkeet kun niistä on iloa koko kesäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kukkaloisto vielä jatkuu jonkin aikaa. Ihan kyllä itsekin olen iloinen noista lajikeista. Kunhan takapiha saadaan kuntoon, niin sitten laitan tuon perennapenkin uuteen uskoon. Narsissit ja liljat pitäisi jo kiireesti jakaa, että kukinta jatkuisi komeana vuodesta toiseen.

      Poista
  2. Monenlaista kukkaa keväästä syksyyn, upea perennamaa! Onko leimukukat helppoja? olen niistä välillä haaveillut, mutta olen kuullut niiden kärsivän härmästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Entinen emäntä oli puutarhaihminen. Kolmen kesän kokemuksella sanon, että syysleimukukat ova helppoja. Ei mitään ongelmia ainakaan noiden kanssa. Valkoista on vähän liikaa, ehkä ensi keväänä vähennän niitä.

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että on se nykyinenkin emäntä puutarhaihminen... kolmekymmentä vuotta sivusta seuranneena uskallan sanoa, että jopa melkonen puutarhuri!
    Valokuvvaajanakin silmää ja kuvakulmia löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se noinkin olla. Onhan tässä kaikenlaista tullut vuosien mittaan istutettua ja kasvatettua. Valokuvaaminen on oikein mukavaa, samat kukat kuvaan joka kesä. Kuvakansiot kaipaisivat kovasti siivousta ankaralla kädellä.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.