Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Laatikkopuutarhan reunamilla

Kyllä puutarhurin nyt kelpaa puuhastella pihalla. Mikä sää! Ja lämpimämpää on luvassa. Minä olen niin iloinen ja onnellinen tästä ihanasta keväisestä säästä. Nurmi on jo hieman vihreää ja aivan kohta puutkin vihertävät. Kukkia putkahtelee sieltä ja täältä. Sinivuokot vielä kukkivat  ihanasti.


Ensimmäiset valkovuokot availevat nuppujaan. Valkovuokkoa minun pitää siirtää pikkumetsikköön ja ehkä kukkapenkkiinkin hieman näkyvämmälle paikalle. Nyt kukat löytyvät pihan laitamilta.


Skillat leviävät pitkin nurmea. Saisivat kyllä levitä vielä laajemmalle. Nyt yksittäisiä kukkia on siellä täällä. Haaveilen sellaisesta nurmen peittävästä sinisestä matosta.


Laatikkopuutarha valmistuu pian kylvökuntoon. Tänään laitoin sinne pollenmunkkeja ja sekoittelin ne vanhaan multaan. Kylmä talvi oli jäädyttänyt laatikoiden mullan eikä se ole vieläkään sulanut. Jäinen multa huokuu kylmää, joten kylvöt pitää aloittaa maltillisesti ja odotella vielä jään sulamista.
Ehkä joitakin siemeniä pitää kylvää loppuviikosta. Multaa pitää myös lisätä jokaiseen laatikkoon.


Laatikkopuutarhan vieressä oleva, viime kesänä perustettu kukkapenkki on kärsinyt kovasti talvesta.
Kaikki sinne istuttamani esikot ovat hävinneet. Se harmittaa hieman, sillä olen tuonut ne lapsuudenkodistani. Onneksi niitä on mahdollisuus saada sieltä lisää. Myös kaikki ihanat bellikset ovat kadonneet. Täytyy toivoa, että niitä ilmaantuu kylvääntyneistä siemenistä.  Kaikki sipulikukat jättilaukkaa lukuunottamatta ovat hävinneet. En edes muista, mitä tulin laittaneeksi syksyllä, mutta ainakin edellisen pääsiäisen tete-narsissit. Viime kesänä siemenestä kasvatetut monivuotiset unikot ja sormustinkukat ovat nekin kadonneet. Perennapenkissä on siis paljon aukkoja. Varmoja talvehtijoita ovat olleet akileijat ja arovuokko. Samoin päivänkakkara, jalopähkämö ja osa maksaruohoista ovat hengissä. Erityisen iloinen olen siitä, että köynnösruusu John Davis näyttäisi työntävän silmuja. Toivottavasti se on voimissaan.


Lämpö antaa kasvulle voimaa. Pihlajan lehdet kasvavat silmissä. Kohta vihertää kaikkialla.

8 kommenttia:

  1. En ole vielä tutkaillut oman pihan tilannetta perennojen osalta, tänään saattaisi olla aikaa tutkailuun. Ehkäpä sinun perennapenkkisi vielä yllättää ja jotain kadonneeksi luultua nouseekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan perennapenkkinikin on vielä lujasti jäässä ja yllätyksiä voi tosiaan vielä ilmaantua. Mukavia yllätyksiä on ollutkin mm. ritarinkannuskin näyttää selvinneen talvesta. Pidetään peukkuja sinun perennoillesi.

      Poista
  2. Ihanan keväisiä kuvia. Harmi kun esikkosi ovat hävinneet. Mutta laatikkopuutarhasta tulee upea. Aurinkoista helatorstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkia pitää kuvata aina, vaikka niitä olisi aikaisemmiltakin vuosilta. Toivottavasti onnistun laatikkopuutarhan kanssa. Kurpitsoita toivon kovasti. Mukavaa helatorstaita sinullekin, Anneli!

      Poista
  3. Valkovuokkoja ajattelin minäkin siirtää parempiin paikkoihin, nyt kasvaa vähän piilossa. Talvi vei meillä osan esikoista ja kaikki punaiset bellikset jotka olen saanut vuosia vuosia sitten jo edesmenneeltä mummoltani. Pikkasen harmittaa mutta toivon että siementaimia tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa niitä belliksen siementaimia tulisi kesän mittaan. Kukkien kato on kyllä harmillista, mutta onneksi ne ovat vain kasveja ja niitä yleensä kyllä löytyy uusia.

      Poista
  4. Täällä Vaasan suunnalla ruusut ovat paleltuneet- Pakkanen tuli ennen lunta. Perennapenkki varmaan tuo iloisia yllätykisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi ruusujasi, jospa joku vielä virkoaisi. Täällä oli -30 astetta pakkasta, eikä lunta juuri mitään. Helmikuussa lumi suli ja jäätyi paksuksi peitoksi. Yhtään sormustinkukkaakaan ei taida olla jäljellä. Haen sitten sulta, jos viime syksyiset taimet onnistuvat kukkimaan ja siementämään.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.